Keskiviikkoisessa (1.9) Lapin Kansassa Mauno A. Virtanen käsitteli kolumnissaan metsän kätköistä löytyvien hetekoiden sielunelämän syvimpiä tunteita.
Koillismaalaisen autiotuvan liepeiltä löytyy muitakin sanattomia jäänteitä menneestä elämästä.
Selällään olevan hetekan vieressä ruostuvat tynnyrit ja muut kilkuttimet, seuranaan muovipullo.
Kolmensadan vuoden päästä paikalle eksynyt, menneisyyttä penkova arkeologi löytää paikalta muovipullon ja tekee tieteellisen johtopäätöksen.
Johtopäätöksestä tulee totuus, vaikka kukaan ei muista enää maatunutta hetekaa eikä sen hylännyttä ihmistä.
Arkeologia onkin mielestäni mutu-tiedettä. Siinä hinkataan ja hierotaan vanhoja luita ja kiviä, keksitään epämääräisten jälkien perusteella mitä on ehkä tapahtunut vaikka se mikä on oikeasti ollut, on kadonnut jo aikoja sitten.
Kuten ne surullisenkuuluisat hetekat.
No comments:
Post a Comment