Tuesday, April 30, 2013

Vuosi vaihtuu vappuisin. Ilmapalloja se!


Kesä tunkee päälle ja kansoittaa rantojen lymyilijät.
Vuosi sitten kesä oli ovela, ja sai kuvaajankin innostumaan.


 Joskus rantavitikossa on kuitenkin häiriöitä.


Yleensä lymyly on palkitsevaa.


Salakuvattu paparazzin tähtäimessä.

  
Ovela olin.


Ruostesientä kuvasin. Olin kuin puuma vaanimassa kohdettani.

Saturday, April 27, 2013

Elvis elämöi


ELVIS!
Mies joka oli tähti ilman sukunimensä rasitusta.
Elvis oli kuin Batman.
Viittaus on tahaton.
En vittaa nyt tässä mihinkään.


Kuuntelen vain Elviksen "Elvis Country" -levyä.
On se niin Elvis.
Nih.

Monday, April 22, 2013

Grafiikka, pitkästyttävää itkemistä


Jalka murtuneena ei paljoa tule ulkona heiluttua.
Joskus täytyy tyytyä siihen mitä on asunnon sisällä, noin valokuvauksellisesti.
Tämän kuvan räppäsin iToosalla kun olin menossa viikottaiselle ruoanhankkimisreissulle.
Huomasin, että vielä ei ollut tullut kaivettua kesätakkia putkiremontin jälkeen naulakkoon roikkumaan.
Ennen naulakossa oli sen seitsemän kaapua ja takkia, nyt huomaan, että yksinkertainen on kaunista.


Iloiset päivät ovat muutenkin harvassa.
Kaksi kuukautta sisätiloissa voi suistaa miehen hulluuden partaalle.
Pian rupean syömään varpaitani saadakseni aikani kulumaan.
Onneksi on Netflix.
Onneksi on Firefly.
Veronica Mars pelasti osaltaan minut tylsyyden syövereistä.
Melkein sorruin Stargateen, muttta pidin itseni kuosissa.
Onneksi on päiviä, jolloin sikakaan ei viihtyisi ulkona.
Voiko ilma mukavammaksi muuttua.


Onneksi kohta sataa taas.

Wednesday, April 10, 2013

Lumi vie leivänkin pöydästä


Kalenterin mukaan Turussa miesten pitäisi jo kävellä kaduilla ilman paitaa, rintalihakset eroottisesti väristen, nännit kohti vastatuulta töröttäen.
Rannat pitäisivät olla pullollaan tulevia ihosyöpäpotilaita.


Eivät ole vielä rantarinsessat ja muskelimasat uskaltaneet ulos.


Synkältä näyttää syöpälääkärin syksy.

Tuesday, April 02, 2013

Taide on mahdotonta sutimista

Kun kuuntelee aikansa vanhoja vinyylilevyjä ja katselee samalla vanhojen levypussien kuvia, alkaa mieli tehdä jotain muuta.


Jalkavammaisena kotona kyynärsauvojen kera on hupi kuitenkin etsittävä lähempää kuin ulkoa, huolimatta hienosta kevätsäästä joka on ollut kuin kermakakku jonka päällä on ananas.
Pakko siis maata kotona sohvalla iPadin kera jalka mukavasti levossa ja tehdä ei-esittävää taidetta.


Ei-esittävä taide on kuulemma sellaista, että samasta taulusta voi maalata monta versiota.
Kaikki menee kaupaksi.


Joskus täytyy kuitenkin vaihtaa mallia.


Joka tapauksessa, olen löytänyt sisäisen taiteilijani.