Kotipuro sanoi soli, soli, siinäpä soliset

Niin kauan kuin muistan olen kuunnellut Rintajoen rauhoittavaa solinaa ja lorinaa.

Muistuu mieleen Kemijoen Taivalkosken jyrinä ja kuohunta joka kuului isän kotipaikalle aina, talvellakin kuuli jään alla virtaavan veden vaimean liikkeen jos kuunteli jokitörmällä tarpeeksi hiljaa.

Keväisin Taivalkosken luodessa jäitään, oli joskus aika ryminää.

Mökkipuro on aina luonut jäänsä hiljaa.

Kesällä Rintajoen jatkuva solina on rauhoittava ääni.

Soli se, tänään.

Hiljaisuudessa äänet merkitsevät.

Heinää jälkikasvulle, syökää porkkanaa

"Mammaa! Lisää ruokaa!", huusivat rätkänpoikaset hiljaa, etteivät muut pihapiirissä olisi kuulleet, vaikka kyllä me tiesimme missä rätkät pesii.

 

"Ei nyt helevetti, pitikin munia tämäkin touhu", ajatteli huoltaja.

"Etsinmpä tänään vähän pahemmanmakuisia lieroja niin ovat hetken hiljaa", ajatteli emo mielessään.

"Laitan puolet heinää mukaan."

Puita ja huminaa

 Maasta, betonista ja raudastakin se pieni ponnistaa.

Tämä kasvintynkä oli tunkenut itsensä läpi Suomen Joutsenen laiturin, läpi betonin ja raudan.

Kasvikunta tunkee läpi kivenkin, jos on tarpeen.

Kuppikunta oli vahtimassa moista kasvia.

Metsän keskellä laivavanhus kohta lepää.

Sanat muuttuvat, ihmiset eivät

Ennenaikaan, ennen intterwebbiä, oli helppo etsiä ulkomaankielisiä sanoja sanakirjoista, noista kirjajättiläisistä.

Entä jos kyseessä oli alatyylinen, jopa ***** luokaton sana, esimerkiksi elokuvassa?

Se oli yllättävän helppoa jopa kotisohvalla ainakin 1977 kun pappa kirjan osti.

Ei tarvinnut nousta sohvalta intterwebiin googlailemaan, koska intterwebiä ei ollut.

Leppoisasti löhöillen pappa otti esiin kirjan. Käyttöliittymä on erilainen kuin nykyisin, mutta hyvin yksinkertainen. Hetki selailua ja jo oli tuntematon sana painunut aivokoppaan.

Sieltä tieto tuli.

Tätä kirjaa lukiessa tuli 70- luvun lopulla uusia sanoja sanavarastoon punk-musiikkia kuunnellessa.