Saturday, May 28, 2011

Ohimenevät hetket jäävät paikoilleen



Tänään, surullisenkuuluisalla kauppareissullani vastaan ajeli hienosti entisöity 60-luvun kuplavolkkari.
Sattumalta, aivan muita tarkoitusperiä varten iPhonessani oli auki SlowShutter jutska ties miksi. Ohimenevän hetken sain kuvattua silti.


Ennen muinoin ohimenevät hetket olivat hektisempiä. 
Filmikameralla kuvattaessa tarvittiin tarkka etukäteissuunnittelu, valon ja varjon analysointi ennen laukaisua.
Tai kuva siitä, kun allekirjoittanut onnistuu saamaan virveliä heittäessään koukun omaan perseesensä.
Isäukko oli kerrankin oikeassa paikassa väärään aikaan.


Lapissa ruukataan muutenkin sanoa, että "älähän hättäile!"
Tämä viimeinen kuva on Yrjö Kokon kirjasta Neljän tuulen tie iPhonella räpsäisty kuva; ja kuvateksti kiteyttää kaiken:
"Talven jälkeen tulee kevät."
Näihän se on. Hosumalla tulee vain vesipää kakaroita.

Saturday, May 21, 2011

Rullausta pellolla



Päivän väri on sininen.
Turussa pellolle raijjatut rinkulat olivat vaitonaisia.

Friday, May 20, 2011

Täydellä aukolla eteenpäin



Suomen katsoessa polvihousuissa kumilätkän perässä sääntäilevää nuorisoa oli kaupungilla hiljaista.
Ravintolat, joden seiniä ei oltu tapetoitu televisioilla olivat tyhjillään.
Itse en tajua sitä miksi joku lähtee ravintolaan katsomaan televisiota jos sellainen on kotona.
Itse lähdin iltavuoron jälkeen ulkoiluttamaan kameraa toviksi.


Laivan perästä, eli etuosan vastakohdasta Aurajoen rannalla lilluvasta aluksesta otettu kuva.


Laivan etunokka, eli takapään toisessa päässä oleva suikero joka halkoo aaltoja vastatuuleen mentäessä.
Laivassa oli myös keski- väli- ja alaosa, mutta ne olivat mielenkiinnottomia.

Wednesday, May 18, 2011

Mennyt varallisuus kaivautuu esiin



Metsissä alkavat ötökät pikkuhiljaa parveilemaan ja joukkokokoontumaan, joten on korkea aika kaivaa makrokalusto talviteloilta, pyyhkiä pölyt ja ottaa muutama testikuva.
Vanhat rahat ovat siitä kiitollisia kuvattavia, etteivät ne enää pahemmin kipitä pakoon tarkennettaessa.
Ensimmäinen kuva on ruplan setelistä vuodelta 1898, kun moinen lappunen sattui lompakon pohjalta löytymään.


Olihan siellä lompuukissa toki markkojakin.
Ennen olivat kolikot hopeaa kuten tämäkin markka toissavuosisadalta.


Ajan patinan kukertama hopeamarkka viime vuosisadalta.
Tämän vuosituhannen rahat ovatkin sitten bitteinä ties missä cyberavaruudessa.
Niitä onkin vaikeampi kaivaa lompakosta pöydälle valokuvaamista varten.

Saturday, May 14, 2011

Kaupassa pittää käyä


 

Puhelin on nykyään hieno kapine. Ennen kysyttiin täydellisestä tietotekniikan saavutuksesta että: "Voiko sillä edes soittaa?"
Nykyään ei enään kysellä.
Eihän sitä sen takia ole hankittu että sillä soitetaan.
Muuta sillä tehdään.


Mennään kellarin kautta kauppaan ja otetaan mustavalkokuvia...


Mennään muuten vain kellarin kautta kauppaan, koska se on vaihtelua ja otetaan mustavalkokuvia.


Räpsitään sinne sun tänne ja otetaan mustavalkokuvia.


Ei tässä ole aikaa kälätellä puhelimessa.
Hyvä että ehtii sinne kauppaan.

Sunday, May 08, 2011

Varustelu aiheuttaa varustelukierteen



Tuossa vähän aikaa sitten tuli tilattua uusi kameralaukku vanhan Tamracin tilalle.
Tamrac alkoi olla hieman kulahtanut, ja ei siihen mahtunut kuin runko ja objektiivi.
Hieman suuremman halusin ja ajattelin, että nahkaa sen uuden laukun olla pitää.
Löysinkin juuri sopivan Grafean laukun hetken etsittyäni.


Laukun saatuani alkoi vanha Op/Techin nylonhihna tuntumaan jotenkin sopimattomalta ja rumalta uuden laukun rinnalla, joten siitä sitten vain googlailemaan haulla "best leather camera strap".


Netistä löytyivätkin ensihakemalla Loray:n käsintehdyt kamerahihnat ja ei kun tilaamaan.
Etsy.comin kautta homma toimi kivuttomasti ja sitten vain odottelemaan hihnan valmistumista.
Hienon hihnan sainkin ja hyvällä huolenpidolla hihna vain paranee vanhetessaan.


Hieman meni välinepornoksi tämä postaus, mutta nyt on laukkuun yhteensopiva kamerahihna ja päinvastoin.
Kuvat on otettu Ruissalossa ja rekvisiittaa ei vahingoitettu missään vaiheessa.
Kyllä nyt on lysti roikottaa kameraa kaulassa muina miehinä.
Polkupyörän väri ei kyllä nyt oikein enää sovi laukun väriin....

Saturday, May 07, 2011

Törötystä



Herrasmies sen tietää, että on epäkohteliasta antaa parran tursottaa päin vastaantulijaa.
Ikävästi haivenet myös tarttuvat ovenpieliin ja teltan naruihin kesällä retkeillessä.


Taitelijaukkeli taas ei ole yhtään perussuomalaisuuden perikuvan näköinen.
Kansantanhuja ja tuohivirsuja ihmisille pitää saada.
Ukkelit, niin karvapäät sekä taiteilija löytyivät matkalla lähikauppaan.
Kameraa ei tule aina kannettua mukana, mutta iPhone taskunpohjalla mahdollistaa hetken ikuistamisen.

Friday, May 06, 2011

Sinivalkoinen on värein ymmärrettävissä



Kaiken kotimaisen ja muun perussuomalaisen haahuilun ja häsläämisen keskellä Ruissalossa kukkivat omassa rauhassa sekä sini- että valkovuokot sulassa sovussa, toisiaan tökkimättä.
Sinivuokko nyt on enemmän sinipunainen, varjossa Zeissin 100mm Makro-Planar kuvasi kukan sinisempänä kuin purppuraisena miltä kukan väri näyttää auringonpaisteessa, mistä tuleekin mieleen että minun täytyykin ruveta käyttämään enemmän puolipisteitä; entinen äidinkielenopettajani tykkäsi niistä.
Taustalla violettina sinivuokko auringossa; etummainen varjon siimeksessä.


Valkovuokko on taas nimensä mukaisesti valkoinen.
Perunankukan näköinen tuo on.
Kukkien maailma on niin ihmeellisen kukkamainen.
Toista se on hyönteisten maailmassa.
Kohta ei enään uskalla metsässä kulkea, jos vaikka hirvennenäsaivartaja tulee roiskimaan päin näköä.
Suomen vaarallisin eläin on kuitenkin edelleenkin puutiainen, joka ei paljoa visertele mennessään.
Muutenkin luonto on vaarallinen. Zoonoosi tappaa pihassa ja puutarhassa, tappajaetanat möyrivät nurkissa ja kuolettavat sienet alkavat nostaa päitään (hattujaan?) metsissä ja muissa pusikoissa.
En mene enään ikinä ulos. Etätöitä kiitos.