Friday, February 29, 2008

Aamun dynaaminen vompatti

Synkkä, tyynehkö ja muutenkin vaimea oli tämän aamun säätila Aurajoen rantamilla. Sydäntalven holtitonta lumensyvyyttä tutkittuani tulin siihen tulokseen, että ilmastonmuutos ei ole vielä lähelläkään. Kaikki mahtuu keskiarvojen heittelyiden ja horjumisien epämääräisten poikkeuksemattomuuksien sattumanvaraiseen virhemarginaaliin.

Tässä kuvassa urhea jäänmurtaja syöksyy taustalla kokka kohisten kohti kahta jääteliä, jotka lilluivat styroxinpaloiksi naamioituneina joen kylmässä syleilyssä, jos vesi nyt voi mitään halausmeininkiä harrastaa. Syleily tarkoittanee tässä runollista idiomia ympäröivästä voimasta joka on ikäänkuin kieleen vakiintunut ilmaus, jonka alkuperäismerkitys on metaforisen käytön kautta sumentunut ja ilmaukselle on muotoutunut itsenäinen uusi merkitys, joka tässä tapauksessa merkinnee sitä, että substanssi on upoksissa suhteessa jorpakkoon.
Syy, miksi olin 8:30 jurnimassa pitkin Aurajoen rantaa onkin jo aivan toinen juttu. Aamukävely Turun tulliin piristää aina yövuoron jälkeen.
Muutenkin Turku on aina ensimmäisenä alhaalla ja Simot pyörivät sängyissään painajaisten kourissa, vaikka eihän tässä nyt mitään syyllisiä haeta.
Psykedeelistä se, mutta mitä mies ei hyvän jazzin takia tekisi.

Wednesday, February 20, 2008

Concordia Discors

Taiteellinen tolppa tököttää puisevana navetan seinustalla.
Harmoniaa ja harmonikkaa ilta-auringon kilotuksessa.

Monday, February 11, 2008

Lucky Luke

Isäni, joka on valokuvannut kauemmin kuin kenenkään pää kestää, otti tämän kuvan sukista.
Aika taiteellista.
Itse en olisi edes tajunnut tilanteen kauneutta.
Siksi isät on keksitty.
Jotta lapset ymmärtäisivät.

Sunday, February 10, 2008

Ajatuksen tunku tyssää aakkosiin

Joskus nuorena ajattelin kuunnella vinyylikokoelmani aakkosjärjestyksessä.
En päässyt Aardvarkia pidemmälle.
Siispä tässä kuva kiroilevasta siilistä perse männyssä.
Musiikinkuuntelu on kiroilun ohella muutenkin epäsosiaalisinta toimintaa lastenteon jälkeen.

Saturday, February 09, 2008

Kikkare kyynelehtii

Vihreys alkaa kohta tuntumaan punoitukselta takaraivossa.
Kuinka vihreäksi vihreys ja viherpiiperrys voi mennä, ennen kun vihreys alkaa tappamaan luontoa? Olemme olleet tämän rautapallon homekerroksessa muutaman vuosituhannen hallitsemassa, vallitsemassa ja villitsemässä ja nyt pitäisi vielä huolestua siitä, että kaikki menee päin persettä?
Kysykää dodoilta, älkääkä intoilko.

Friday, February 08, 2008

Syömähampaat tippuvat

Kesken hurjan juoksutuksen ja soolon hekuman, vanha Hammondini mallia L-100 vuodelta -65, kaiken antaneena sylkäisi H -koskettimen ties minne naapurin seinään ja taas luullaan, että "siellä sitä paiskotaan taas tikkaa tai akkaa kännispäissä pitkin garderoopeja".
Totuus on arkisempi.
Hurjaa on meno kotioloissa, mutta instrumenttivanhus ilmeisesti hajoaa liitoksistaan pikkuhiljaa.
No, on se kestänyt vuosikymmenienen kiertue-elämän, pakkaset ja vesisateet ja humpanrätkytykset.
Nyt sitten eläköityneenä rupeaa kaikenlaista vaivaa pukkaamaan, vaikka öljyt on vaihdettu säännöllisesti ja putketkin vasta uusittu.
Mököttänee vain nykyistä olotilaansa olohuoneen nurkassa, muistellen rock'n'roll -aikojaan, heitellen mielenosoituksellisesti muttereitaan ja vimstaakeleitaan sinne sun tänne.
Huolestun vasta kun se alkaa laskea allensa.
Onkohan vanhoille Hammondeille saatavissa vaippoja, jos öljypohja alkaa vuotamaan?
Ikä, liikaa annosteltuna on ikävä asia.

(19:52 Itäistä Aikaa) Editionaarinen lisäys: Taloudesta löytyi pikaliima -niminen tuubi, joten turbulenssi koskettavan aiheen ympäriltä laantunee pian. Hammond on ok.
Toistan: Hammondilla ei ole mitään hätää! Pari tippaa superliimaa ja kalusto on kuin uusi.

Saturday, February 02, 2008

Luontokappale tököttää

Linnut, nuo väkivaltaiset sirittäjämme ansaitsevat toki tulla kuvatuksi, ovathan ne melkoisia kuvatuksia.
Siinäpä istut, puluseni.