Saturday, May 24, 2014

Kivinen paino, ei mikään anoppi


Kivipainannan keksi saksalainen Alois Senefelder vuonna 1798, Wikipediasta kurkkasin.
Melko lakonista.
Litografiasta onkin enemmän kälätystä.
Nykyään on mukava, koska kivipaino mahtuu taskuun; nimikin jo painaa niin paljon että jo olisivat housut nilkoissa ja perskannikat paljaina loistaisivat.
Jo siinä hevosetkin nauraisivat ja kävelykin olisi melko vaikeaa.
Ii- toosaan, eli kotoisesti postinumeroon 91100 Ii (postaalista huumoria, koska meillä kaikilla on siellä niin mukavaa hassujen postinumeroiden kanssa, joskus jopa hirnumme ääneen nähdessämme hauskan postinumeron), mahtuu siis kivipaino jolla voi tehdä litografeja.























Mikäs sen mukavampaa kuin pyöriä ympäri Turkua kivipaino taskussa, hikeä valuen ja suoltaa litografeja kuin Senefelder konsanaan.
Appsin eli ohjelman nimi on Painteresque, ja täytyy myöntää, että moiseen tuli tuhlattua. 1,79 € ihan tuosta vain...
Erinäisten kommervenkkien kautta jouduin siirtämään postauksen iPadilta läppäriin, koska Blogsy kiukutteli.
Näitä sattuu ja fontit elävät.

Saturday, May 03, 2014

Kevät, tuo jokavuotinen riesa


Pelloilla ei pyöri vielä maajusseja, kotkat ja muut hanhet siellä riekkuvat.
Hanhet nokkivat Eliasta ja sitä rataa.


Vedensaanti on hätätilassa on taattu.


Koivut kukertavat kuin mitkäkin tulppaanit.
Jotkut sanoisivat, että: "Ätshiu!"


Liekö näistä koivuista olisi mahlakoivuiksi?
Kovin ovat järjestyksessä ja sulassa sovussa.


Kalliot ovat kuivan kesän jälkeen kovin kosteita.


Kosteat kalliot kukkivat kuin valkovuokot konsanaan.
Vihertävät kuin kateellisuuden ilmentymä.


Tikkuja kasvaa Ruissalon rannoilla.
Turku olikin tulitikkutehtaiden kehto aikoinaan.


Kaiken kuolleen keskellä kasvaa salaattia.
Siinäpä rouskuteltavaa.


Ruovikko kilottaa ilta-auringossa.
Ruovikolla nyt ei ole paljon muuta toimitettavaa.


Uudet lehdet tunkevat esiin.
Vanhat lehdet joutavat kierrätykseen.


Kesä, tuo syksyn odotuksen aika on kohta käsillä.