Saturday, November 10, 2018

Kaiken maailman muistelot metelöivät äänekkäästi

Lehmiö sinnittelee.
Isoisän rakentama navetta on kohta tiensä päässä.
Ikä tekee tekosensa.


 Järviö ei sen sijaan valita.


Siinä vain lilluu.


Kosteus on kuitenkin katoavaista, kuten kauneus, joka silmistä katoaa.

Tuesday, September 11, 2018

Valot jotka valittavat kaikesta


Valoittava esimerkki.
Molemmat kuvat on otettu samaan aikaan peräkkäin, mikä ei ole itse asiassa samaan aikaan koska ne on otettu eri aikaan, mutta aavistin että ensimmäinen saattoi olla liian valoisa; räikeä jopa, mikä ei sopinut näkemykseeni koska halusin draamaa ja kohtalon kutkutusta ja kitinää.


Toisen valotin aukon verran "alakanttiin".


Pienillä valinnoillakin on mahdollisuus vaikuttaa.
Näitä kuvia en ole muilla tavoilla käsitellyt,
herra siunatkoon!
En minä.
Minähän en kuviani räplää millään tietokoneilla!
Jumalalle kiitos puolipisteestä.

Saturday, September 08, 2018

Kuusamolaista vatunkerruuta




"Tuu nyt äkkiä tänne! Täälla niitä liikkuu!"


"Kaikki saa ite tehä, ku ei tuo horisko ennää mittään huomaa."


"Älähän häsyä!"


"Saimma met nyt ainakin hyviä valokuvia vatuista!"

Friday, August 24, 2018

Sunday, August 19, 2018

Jätöksiä luonnossa


Luonto jättää jälkensä tuleville sukupolville.


Oli se sitten kanto jo kauan sitten kaadetusta puusta...


...tai kivi joka on ollut aina siinä.


Ihmisen jätökset eivät ole osa luontoa.

Saturday, August 18, 2018

Ajan patina, pajan natina

Seinästä sen näkee kuinka aika maalaa puun uudestaan.




Tähän ei ole mitään lisättävää eikä pois otettavaa.

Sunday, August 12, 2018

Perhonen kylätiellä, kivinen on polku


Kuivaksi meni perhosen kesä.


Hiekkaa on pakko nieleskellä paremman puutteessa.


Helppo sieltä puun takaa on huudella!
Tuu tänne tasaselle kokeileen miltä tämä maistuu!

Mustikan poiminta on joviaalia toimintaa

Melkein 60 vuoden yhteiselon jälkeen mustikan poimintakin sujuu kuin tanssi.










Tarvitaanhan tangoonkin aina kaksi.

Friday, August 10, 2018

Elokuinen ilta järvellä raikuu hiljaisuutta

Elokuinen iltayö ilman sääskiä ja muita lentäviä vihulaisia on kuin mainoskuvista joilla ihmisiä huijataan kesän ihanuudesta.


Uskottava se kuitenkin on.


Puoli kymmenen aikaan ilma oli kuin se surullisenkuuluisa morsian.


Mitä? Ei sääskiä?
Tavatonta.

Thursday, July 26, 2018

Kantoja, kiviä ja ukkosta

Lujaa on mentävä.
Päivät kuluvat nopsaan, kohta on kesä kärsitty.


Vanha kanto katselee hävityksen kauhistusta.


Ukkonenkin nousee...


Kivi ei vähästä hätkähdä.
Se on nähnyt metsien tulevan ja menevän.
Ilmatkinin ovat vain joutavaa valon ja lämmön vaihtelua.
Ilmat ovat olleet mitä ovat.
Yhtenäkin päivänä näkyi pilviä ja lämpötila laski jäätävään +23 asteeseen.
Ei paljoa naurattanut se.

Saturday, June 16, 2018

Pystyssä päin, vaikka päin seinää päin, näin sen näin

Tänään ajattelin avautua.
Blogini on ollut kuin uinuva ja kuorsaava prinsessa ruusunen.
Aloitan isäni ottamilla kuvilla (joita olen hieman muokannut) hävityksen kauhistuksesta jonka perintö- lahja- ja muu verotus saa aikaiseksi että jälkeläisellä on varaa periä tai ottaa vastaan lahjana omaisuutta.
Jotain on pakko myydä että on varaa edes suostua.
Köyhän ei kannata periä.
Onneksi tässä oli vain murto-osa isoisäni maista.
Silti se riipaisee.


Maisema kuin ydinsodan jäljiltä, mutta kyllä siinä vielä joskus metsä kasvaa.


Joku järki perimiseen pitäisi saada.
Viherpiipertäjät, vai mitä henkilökohtaisesti kärsiviä he ovat, vihaavat elämää, mutta eihän suurin osa heistä näe luontoa kuin ravintolan terassilta ja alan lehdistä.
Siinä on hyvä moralisoida maakuntien ihmisiä.
Ihmisiä jotka asuvat susirajan takana.
Sekin raja kuulemma lähenee viherihmisiä; se huuto ja märinä kun ekologinen ja luonnonmukaisesti kasvatettu puudeli jonka ruoat tilataan Saksasta halvalla joutuukin suden suuhun...
Ei sitä itkua kestä kukaan.
Nautinto se on vahingonilokin.
Tässäkin olisi vielä aarniometsä, mutta pakko myydä puita että saa syödäkseen.
Verottaja kun ei armoa anna.