Saturday, October 30, 2010

Synkkyys kellistää olon

Tänään oli mahdollisimman synkkä ja syksyinen päivä. Harmausaste oli aika lähellä keskiharmaata.
Onneksi Turkuun on saatu laivanraato, joka edustaa kuulemma kaikkea turkulaisuutta mutterinvalamisen ihanuudesta aina merenkäynnin surullisenkuuluisaan ties mihin suuruuteen.
Ruma se ainakin on. Itärannalla naapuritalon alakerroksen asukkaat, joille asunto myytiin sikakallilla Aurajokinäköalalla ovat ainakin innoissaan.
Mukava siinä latkia lattea aamutuimaan parvekkeella, kun muutaman metrin päässä on keltainen seinäke.
Siitäs saivat.
Rantamaisema on monien pettymysten summa.
Olisihan siihen voinut tulla Finnjet.

Saturday, October 23, 2010

Maalikylässä töhritään seiniä



Suurin osa seiniintöhrijöistä on lahjattomia suttaajia.
Joskus löytyy helmiä.
Ei se sudin koko, vaan miten sitä käytetään.

Friday, October 22, 2010

"nauru on epäsäännöllistä hengitystä"

Otsikko viittaa Kari Aronpuron "Aperitiff - avoin kaupunki" -teokseen ja surullisenkuuluisan Tauno Salmen tuntikirjaan. Ainoa runokirja jonka olen muuten lukenut, jos mukaan ei lasketa Homerosta eikä muita lasten lallatuksia. 
Siltikään en ole kallella kypärin, vaikka runojen lukeminen onkin homojen hommaa.
Homeroksen Ilias ja Odysseia ovat Otto Mannisen suomennoksina varsin virkistävää aivovoimistelua.

Jotkut pitävät Pentti Saarikosken versiota Odysseiasta nykyaikaisemmalta.
Minusta klassikoiden ei pidä "svengata".
Klassikot ovat klassikoita. 
Kohta joku puupää kääntää Volter Kilven nykysuomelle ja ymmärrettävään muotoon vaikka Kilven kieli on hienointa kielen kääntelyä poskipäissä mitä maa kantaa.
Siksi minulla on yksi kappale Kilven Alastalon salista mökillä taskupainoksena, jos suurempi hätä iskee.
Saarikosken suomentama James Joycen Odysseus on kuitenkin kirja joka tulee luettua aina uudestaan ja uudestaan.
Jokakesäiseen tapaan lukaisen mökillä myös edellä mainitun Alastalon salissa -vihkosen sadepäivien ratoksi.
Runoja en Kari Aronpuron lukuunottamatta ymmärrä.
Robert Musilmainen mies vailla ominaisuuksia on enemmän minua.
Ohuet kirjat ovat kuin sanojen lepatus tuulessa.
Sivuja pittää olla.

Saturday, October 16, 2010

Nainen kuin takiainen














Takiainen, tuo peltojemme suurisuu.
Kukallaan hurmaa, muttaa piikeillään sukua jatkaa.
Tyypillinen nainen.

Friday, October 15, 2010

Sävyt syvenevät, karavaanit haukkuvia koiria














Tuli hommattua kokeiluversio HDR -softasta.
Ylempi kuva on suoraan kamerasta.
Alempi suoraan helvetistä:














Vielä on 13 päivää aikaa päättää rupeanko tekemään kuvia, joita on kiva esitellä ihastuksesta henkeään haukkoville kanssakuvaajille vai jatkanko ei-niin-muodikasta normaalisävyelämää.
Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että alempi kuva on muokattu ohjelman jonkun esiasetuksen kanssa ilman aivoja.
*klik*
Kohtuullisen mukava leikkikalu, tarvinneeko moista kuitenkaan koskaan, se on eri asia.
Leluja pittää silti olla.

Friday, October 08, 2010

Ruska, tuo jokasyksyinen tuska

Ruskainen retkeni jatkui Aurajoen rantaa pitkin ja poikin.
Tuomiolan kirkko on nähnyt ruskan jos toisenkin, silti se siinä jököttää muina dildoina haudanvakavana vaieten kuin muuri.

Lehdet kohtaavat vetisen lopun roikuttuaan ensin löysässä hirressä koko kesän.
Kalanruoaksi joutuvat.

Puistattava näkymä Aurajoen rannalta.
Puut huutavat äänettöminä hitaan kuoleman kourissa.
Kuolonkorina ei tavoita ihmiskorvaa.
Kasvissyönti on eettisesti epäilyttävää, kuollut sika on sentään kuollut liha.
Porkkanoillakin on tunteet.

Saturday, October 02, 2010

Ruskan puute on uskon asia

Tänään päätin isäukon kuvien innoittamana lähteä ruskaretkelle Turkuun etsimään syksyn räiskäleitä ja muita vuodenajan värejä luonnosta.
Ennen varsinaista luonto-osuutta eksyin Vanhan suurtorin väri-iloitteluuun.

Värillä on väliä


Luontokappale oli myös innoissaan värikirjon punaisuudesta.

Kupit nurin, sanoisin.
Eikä tässä vielä kaikki. 
Matka jatkui vielä yläjuoksulle, mutta siitä lisää joku toinen päivä.
Pysykää pystys!