Saturday, December 29, 2007

Kulkeminen jaloittaa mieltä

Tänään, kaupassa käydessäni huomasin, että toinen kenkäni vuotaa. Ei, kyseessä ei ole vanha kieltolain aikainen vitsi, jossa "vanhalle äidille" lähetettiin pullo viinaa, paketin päällä luki "Saappaat" , mutta paketti oli postissa särkynyt ja alkomaholit olivat valuneet ties minne. Huumorintajuinen tullimies kirjoitti viileästi hymyillen pakettiin: "Saappaissa on reikä, ne vuotavat."
Sadepilvet vain roikkuivat koko päivän pääni päällä.
Kaskuhan tämä oli, eikä vitsi ja luultavasti jatkosodan aikainen. Kaskuja kerrottiin ennen kuin vitsejä oli edes keksitty. Mistähän se vitsi on kieleen eksynyt?
Joka tapauksessa, savi saappaissa on häiritsevä elementti herrasmiehen rutiineihin.
Polkupyörällä ajaminen on kuin Foucaultin heiluri; polkupyöräilijä polkee paikallaan vekottimessaan, maapallo pyörii renkaiden alla ja vie typeryksen päämääräänsä.
Fiksu kävelee, vastapäivään kaikkia olettamuksia.
Muutenkin tämä kaamos saa aikaan hämäriä ajatuksia.
Jos matka olisi tärkeämpi kun päämäärä, maailmassa ei olisi ylipainoa.

Monday, December 24, 2007

Olen nähnyt jumalan

Tänään katselin "Vanishing Point" -nimistä elokuvaa, joka on tunnetumpi vuoden -70 Dodge Challengerin R/T mallin, 44o cc, v8 -autostaan kuin näyttelijäsuorituksistaan.
Kuka muistaa enää pääosan esittäjää? Tuskin kukaan.
Auto pompsahti taas esiin Tarantinon Death Proof -elokuvan yhteydessä.
Aika Dodge, sanoisin.
Kateellisia ovat pihlajanmarjat.
Joskus autot ovat elämää suurempia, mikä on tyhmää koska elämä on perseestä.
Kowalski ei jarruttanut.
Pihlajia, sanon minä. auto on toki aika dodge... Sääli surijoita.

Friday, December 21, 2007

Kuulemman kautta


Maailmassa on harvoja kauniita asioita ja sitten on haravoija. Luoja luo, mutta talkkarit ovat katoava luonnonvara.
Linda Ronstadtin Simple Dreams on unohdettu mestariteos ja muutenkin maailman paras levy.
Kaiken hyvän lisäksi levyllä on maailman kaunein laulu nimeltä "Sorrow Lives Here", mutta muutenkin vuonna -77 laulut olivat lunnien lunnaita, jos sitäkään.
Oi niitä aikoja.
Olin silloin 15 vain, mutta Linda Ronstadt teki viattomaan päähäni ikuisen avohaavan.
Se oli ensimmäinen kerta, kun nainen sekoitti ajatukseni.
Silti kuva parittelevista öttiäisistä sopii tähän yhteyteen paremmin kuin nakkimakkara ties mihin.
Canon G5, heinäkuu 2004, loivassa valossa melko liki.

Lentää kuin Ruubensteinin tahtipuikelo

Tuli tuossa joulukortti. Aivan puun takaa.
Koskaan en ole joulukorttia lähettänyt ja nyt paukahti odottamatta moinen postiluukusta pari päivää sitten. Ajoitus oli täydellinen. Jos olisin huonoa omatuntoa väristen heti syöksynyt tilaan jossa myydään joulukortteja ja muuta kilkettä, koukannut postimerkkikaupan kautta ja juossut tukka tulessa ympäri kaupunkia psykoottisten, joululahjoja hamstraavien, toisiaan tönivien ja epätoivon ja raivon kiikkustuolissa matkaavien ihmisten seassa etsimässä posti... eh, laatikkoa? luukkua?, olisin nipin ja napin ehtinyt ostaa, nuoleskella ja lähettää moisen lipareen perjantaiksi vastaanottajalle.
Sekunnin murto-osan harkittuani ajattelin jättää väliin.
Ajatus on toki loppujen lopuksi materian ylivallan ja pannukahvin keiton välineenä tärkein.
Muutenkaan en ole lepertelyn ystävä.

Monday, December 10, 2007

Välttämättömyys on sivuseikka

Aina ei voi onnistua.
Itseys on sattumankauppaa. Kohtalon tuulahdus synnyttää yksilön, riippumatta siitä mikä on reilua tapahtumiin nähden.
Kaikki me olemme ahvenia ja maanantaikappaleita, muttta onneksi jotkut syntyvät hopealusikka suussa, mikä lienee tuskallista äidille jos lusikka on puurokokoa.
Joskus vain sattuu syntymään väärässä paikassa väärään aikaan.

Saturday, December 08, 2007

Viuhtoo sellojen kanssa

Kuuntelen tässä Mozartin Requiemia Herbert von Karajanin ohjaksissa, joten tyylipuhtain valokuva on toki valkoinen ruusu kuvattuna helteisenä iltapäivänä.
Tämä ruusu kukkii yleensä äitini syntymäpäivän aikoihin, heinäkuun puolessavälissä.
Juhannusruusuksi sitä sanotaan, mutta Kuusamossa se kukkuu milloin sitä huvittaa.
EOS5 300mm, f9, 1/640? Noh, joka tapauksessa, tunnelma on mitä maittavin.
Lepotila Ultimatum.

Friday, December 07, 2007

Ominaista kaatuilua

Joskus raskaan työ-yön jälkeen jaksaa vain käännellä jalustalle asennettua kameraa ympäri ämpäri sohvalla istuen.
Syystäkin ihmettelin, että mitä taas tuli kuvattua, mutta siinähän ovat sormenjälkeni AP&M CO:n valmistaman slide-putken päässä. Vasemmalla sijaitsee Korgin GT-60X kitaranviritystoosa, joka "jäi" joskus minulle jonkin keikan jälkimainingeissa. Koko komeus makaa vuoden -65 Hammond L-100 putkilourkujen päällä.
Hukkasin kuvan EXIF-tiedot, kun rajasin originaalin, mutta välähdys on jalustan kanssa kuvattu, melkein pimeässä, piiitkällä valotusajalla iso 1600, peili lukittuna ja silleen...niin 300mm kakkula ja 1×4 telejatkumo.
Tuo ISO eli ASA -lukema on nyt nykyaikana aika viitteellinen. Toista se oli ennen, kun TRI-X filmiä prässättiin... PAN-X oli toki herkempää, mutta itse pidin siitä TRI-X:n joustavuudesta. Ylivalotus ja alikehitys... sillä sai mukavat rakeet mustavalkokuvaan, ja sävyt olivat aivan jotain muuta... noh, TRI-X:ää pystyi prässäämään jopa tuohon 1600 ASA:n lukemiin. Nykydigikameroiden luuloherkkyydet ovat mielestäni mutu-tuntumaa.
Täällä on nyt ainakin muutamia kuvia, mutta kovin hienosti näissä näkyy TRI-X:n erinomaisuus vaikeissa oloissa. Kaikenmoista sitä asian tiimoilta löytyy. Noh,
TRI-X on 400 ASA herkkää, mutta mitä valovoimaista tekniikkaa.
Filmiaikana kaikki tapahtui pimiössä, kemikaalien huurussa... Ei ollut photosoppeja, oli vain mies paperi ja litkut.
Mutta se oli silloin kun kamerat olivat rautaa.
Ja suurennuskoneobjektiivit Schneidereitä.


Wednesday, December 05, 2007

Liikaa; puheetta liian vähän huomiota

Talk Talk oli 80- luvulla syntetisaatoriorkesterien luvattu maaseutu.
Kunnes ja kunnes.
Tekivät pojat siinä sitten hittilevyn nimeltä "The Colour Of Spring vuonna -86, jonka jälkeen Pandoran Box, niin sanoakseni avautui. Levy-yhtiö näet avasi rahahanat ja yhtye sai vapaat kädet tehdä musiikkia. Vuosihan siinä vierähti levy-yhtiön rahoilla soitellessa, mutta tuloskin oli aikavaa musiikkia. "Spirit Of Eden" on edelleenkin yksi hienoimmista levyistä mitä on koskaan tehty, jos mukaan ei lasketa lastulevyä, mikä sekin on suuri saavutus ihmiskunnan historiassa.
Niin vähällä puulla on harvoin, tuskin koskaan rakennettu niin monta puutaloa.
Noh, "Spirit Of Eden" -levyn jälkeen orkesteri tappeli itsensä eroon levy-yhtiöstään, joka jostain syystä ei ollut tyytyväinen orkesteriin syytämiensä rahojen tuottoon, bändi kun teki taiteellisesti ja musiikillisesti loistavan LP-levyn (Jep, niitä julkaistiin jo silloin!) joka ei myynyt toivotusti verrattuna ties mihin. Itse en moisen vuoden hittilevyjä muista, olinhan kovin nuori ja muutenkin viaton tuohon aikaan.
"Anyways", kuten amerikkalaiset sanovat, bändi julkaisi seuraavan ja viimeiseksi jääneen levynsä legendaarisella Verve- levymerkillä vuonna -91. "Laughing Stock" ei levykauppojen ovien saranoita paljoa kuluttanut, olipahan vain yksi 1900 -luvun loppupuolen loistavimpia levytyksiä.
Tämä tuli mieleen, kun kuvittelin, kuinka Alvar Aalto käveleskeli joskus nuorena metsässä ja huomasi kuinka lumi oli taivuttanut koivuja taakkansa alle:
"Jumatsuikka!"
Ja niin painui nuori Alvar kotiinsa taivuttelemaan koivuja. Hullunahan poikaa pidettiin.
Myöhemmin hymyt hyytyivät.
"Kova on joskus notkea ja mitä taipuvin apuri sodassa ennakkoluuloja vastaan." -At Tshiu!


Friday, November 30, 2007

Talvi yllätti käveleskelijän

Rupesin tuossa miettimään, että mikä oli viimeinen kuva, minkä otin lomalla Kuusamossa viime kesänä ja tässähän se:

Tuossa-tässä -pohdinnan jälkeen kaikki olikin ilmiselvää kuin mikä, paitsi se olisiko ollut korrektimpaa sanoa, että "Rupesin tässä miettimään, että mikä oli viimeinen kuva, minkä otin lomalla Kuusamossa viime kesänä ja tuossahan se".
Toisaalta kuka sen tietää olenko tässä vai tuossa miettiessäni sitä sun tätä vai enkökö; missä tuo tai tämä milloinkin on vai onko?
Metafysiikan lakeja uhmaten tutustuin joka tapauksessa isänmaamme lumihöttöiseen kamaraan ns. polvi-perstuntuman kautta. Tämä sattuisa tapahtuma on saanut minut miettimään menneitä ja pohtimaan sitä, kuka oli piillottanut jään lumen alle, vai oliko jää ensin ja jääkö jään jälkeen jäljelle enää mitään.
Jäävään itseni.
Kuva on otettu 10.8 klo 12.23 suo -nimisessä maastossa; 420mm, f8 1/125s ja sen jälkeen metsän läpi mökille vaihtamaan vaatteet, lentokentälle ja takaisin Turkuun.
Sen pituinen se.

Wednesday, November 28, 2007

Anti olla patio!

Antipatia on vain mutinaa muiden natinoiden joukossa.
Ajan patinaa jopa, vaikka ei tässä syyllisiä haeta vieläkään.
Läppä se vasta on latinaa joka kannattaa hiljaistakin miestä, jota juna kuljettaa ties mille siirtotyömaalle.
Siispä kärpässieniöön!

Monday, November 26, 2007

Pimeässä kuu kailottaa

Näin täydenkuun hujakoilla on hyvä muistaa, että kuulla on monta muotoa. Tässä niistä yksi, kuvattuna elokuun seitsemäntenä joskus hieman ennen puoltayötä. Kuu näkyi matalalla parin kuusen välistä, mikä tässä mainittakoon.
Kuten entinenkin mies sanoi: "Sammuttamalla valon, saamme valaisevan esimerkin pimeydestä. Kuten näette, ette näe mitään!"
Ilman kuuta yö olisikin ollut sangen musta ja pimeä kuin pieru sarkahousuissa. Tai jotain vastaavaa.
Kuvattu 300mm + 1.4× telejatkeella eli 420mm, iso1600 f5.6, 1/400s vintin ikkunasta pohjoiseen paikassa, jossa valosaaste ei pilaa pimeyttä.
Musta on mustaa ja pimeä pimeämpää.

Sunday, November 18, 2007

Tipi Tii Ja Marion Rung

Lintutieteet ja muut anto - ja ottologiat ovat hepreaan verrattavia salasanojen sekamelskan ilmentymiä.
Kuka täysipäinen ihminen nyt tiirailisi kiikarit huurussa tirppoja, vaikka ne nyt sattuisivat jostain syystä paikalle eksymään?
Silti moni lintubongari kastelee alushousunsa saadessaan piippariinsa tiedon, että Itä-Samoalainen Lentokala räpistelee Hollolassa.
Kana kuin kana, sanon minä.

Friday, November 16, 2007

Mennen tullen, puistattaa kukinto

Menneitä pitää aina hutkia ja tulevia tapahtumia tutkia. No, Rauman murre ja pystykorvan haukku ovat yhtä kaukana toisistaan kuin Turun murre ja tampereen pörröpäät, jotka ovat yksikseen omissa hiljaisissaan päissään viihtyvien maailman kaikkien kukkien joukosta erottuvien tapahtumien ilmiöitä tutkivien ajattelijoiden ilmentymiä.
Voiko sen selvemmin sanoa.

Friday, November 02, 2007

Tunkeutumisia äärimmäisiin onkaloihin

Peleng on siitä mukava 8mm kalansilmä, että sen voi tunkea melkein mihin vain.
Tässä se on ujutettu kellarin sisäänkäynnin ...sisälle! Kuitenkin joskus tuo iänikuinen palloilmiö rupeaa väsyttämään ja silloin onkin aika ottaa käyttöön hiljattain ostamani Image Trendsin Fisheye Hemi -plug-in, jolla pallukat ja muut silikoonit ja selluliitit saavat kyytiä kuin entinen mies juhannushäissään peräpohjolassa.
Kun hieman sorminäppäryyttä ja maagisia kuvankäsittelytaitoja sekoitetaan sopivassa suhteessa, niin jo alkaa vanha kellarin suuaukkokin näyttämään aivan joltain muulta:

Tästähän tuli pelottavan näköinen bunkkeri...
Noh, itse asiassa ja totuudessa pysyäkseni koko homma vaati vain rajauksen ja yhden klikkauksen, mutta ei kerrota sitä kenellekään.
Eihän?

Sunday, October 28, 2007

Kiikkutuolikivaa

Tekojuttu.
Isä tuhhuutti vettä suhupullosta, minä istuin kiikkutuolissa ja otin kuvan.
Shit is it. Siinä se.
300mm+ 1,4x, käsivara, täysi aukko, lempeä kesäpäivä sisällä.

Saturday, October 27, 2007

Räävitöntä menoa Rikkisaaressa

Tuossa viime kesänä soudellessani törmäsin tähän poroiseen idylliin. Siinä oli äitiporo makaamassa hiekkarannalla tyhjä kaljapullo vierellään kuin mikäkin rantareuhake, lapsensa ollessa vielä huonommassa kunnossa, kun ei nousemaan pystynyt ilman koikkelehtivan emonsa tökkimisiä. Miten lie olivat saareen päätyneet, öristen kuitenkin katosivat rantapöpelikköön rantautumiseni seurauksena.
Kukahan näillekin oli kaljaa myynyt. Porot porossa, sanoisin.
Oi aikoja, oi tapoja, tai kuten mansenmurre sanoo: "O tempora, o mores!"
Niin ja kiitos Kompostille; pähkäilin tuon edellisen kuvan esittämän kukan nimeä aikani, luovuttaen sitten tietämättömyyteni syövereissä. Tai muistamattomuuden.
Kukka se on perunankukkakin.

Friday, October 26, 2007

Asiallinen kukka

Lyhyestä virsi kaunis: 300mm + 1,4× extender. 1/200s, f8. ISO500 klo12.23, pilvinen poutapäivä 8. heinäkuuta.
On tässä muutakin tekemistä kuin tyhjän jauhaminen.

Friday, October 19, 2007

Luonnon koston pojan paluu

Luontoteemassa pysyäksemme syöksymme nyt kaikkien ituhippi -luonnonsuojelijoiden ja muiden vieraantuneiden kaupunkilaisnuorten iki-ihanaan lahottajasieni -oireyhtymään.
Kuvassa on siis kesämökkimme tikapuistoa, jonka poikkipienassa on asustanut jo vuosia kaksi sieniötä. Nämä itiörihmastojen ulkoiset torventoitottajat on ikuistettu tälläkin sivustolla joskus hamassa menneisyydessä. Pitääpä joskus vertailla otoksia.
Viime kesänä kyseiset tikarappuset tulivat kuitenkin tiensä päähän. Uusi aika ja uudet askelmat ottivat paikkansa tässäkin interiöörissä.
Isä kysyi minulta, ennenkuin kantoi vanhat tikkaat tunkiolle, että olinko ottanut kuvan sienistä.
Olin ottanut. Monena vuonna. Monta kuvaa.
Mitähän sitä ensi kesänä ottaisi?

Monday, October 15, 2007

Sisälmystieteen ytimessä

Miltä telkän pesä näyttää sisältä? Sitä ei moni ole päässyt katsomaan.
Tutkiva journalistinne tökkäsi tuossa viime kesänä Pelenginsä itse asiaan ja valoittaa nyt hieman tuota mystistä aihetta.
Ei siellä kummoiselta näyttänyt. Turha tästä on kuolaansa hukkua. Sisällön merkityksen merkityksettömyys on ilmeinen.

Sunday, October 07, 2007

Pihakungissa istuskellen kuumotus lämpenee

Kungissa istuskellessa kameralla voi vain kuvata mitä kungin ympärillä tapahtuu. Tässä nyt ei tapahdu mitään, mutta tapa se on tämäkin tehdä valokuva paremman puutteessa.
Kuuma kesäpäivä herkkä, eikä kummoisia tulevaisuudentavoitteluita.
Näin sen näin.

Saturday, October 06, 2007

Voi kukkarukkaa

Tämä halveksittu ja ainakin golf-viheriöillä pelätty, rikkakasviksikin mainittu kaunotar ilahduttaa meitä vähemmän systemaattisia luonnon ihailijoita ja muita huithaipeleita jokakesäisellä kukkimisellaan. Kukapa ei olisi joskus puhaltanut voikukan siemenkotia tuulta päin ja nauttinut jollain perverssillä tavalla siitä. Mainio tapa elävöittää tylsääkin tylsempiä viheriöitä onkin kerätä voikukan syheröitä (tuheroita?), tai miksi niitä nyt sanotaankin, laittautua golfkentän läheisyyteen ja puhkua siemeniä tuulen vietäväksi. Nuo kauniit pienet laskuvarjot saavatkin sitten idettyään (?), no hupsista... mikähän onkaan "itää -sanan imperfektin 2. partisiipin tempus tai modus, kuten hauskasti sanotaan, vai liekö kyseessä jonkin sortin infinitiivin komitatiivi tai jokin muu tauti, kielioppi kun ei ollut vahvimpia puoliani koulussa, toki kerran sain kielioppia kritisoivasta aineestani 10++, mutta se on jo aivan toinen juttu, -saavat siis viheriöhenkilökunnan epätoivon partaalle, tunkeutuessaan terhakkaasti esiin sieltä sun täältä iloisessa epäsuhdassa ympäristöönsä nähden.
Tietääkö voikukkakaan olevansa voikukka, vaan kuvitteleeko se olevansa ruusu tai muu tulppaani. Onko voikukalla tietoisuus?
Olemmehan vain rikkaruohoja maan ohuessa homekerroksessa.
Ja viheriöhenkilö on aika älämölö sanana muutenkin.

Friday, October 05, 2007

Äärimmäistä väkivaltaa

Kaupunkiasuntoni balgoni viettää naapurustoon. Tänään aamulla oli niin harvinaisen mitääntekemätön olo, eikä oikein nukuttanutkaan, joten otin kameran kaulaan ja kävelin puoli kerrosta yläviistoon mattoparvekkeelle ja otin tämän kuvan, jotta maailma tajuaa, missä maisemissa ihmiset, jotka lättäävät lattiansa täyteen mattoja, jotka keräävät kaiken pölyn ja hiekan ja muun irtotavaran tykönsä, hakkaavat mattojansa päästäkseen eroon pölystä ja hiekasta, jota ei olisi olemassakaan ilman mattoja, joita he laittavat lattioihinsa hakatakseen niistä kaiken pölyn pois jota ei olisi jos... noh... ikiliikkuja on miltei keksitty.
Niin, täällä HAKATAAN MATTOJA!
Omituista se.

Nopeus ei aina takaa näkyvyyttä

Eräänä päivänä, tarkalleen sanoen heinäkuun neljäntenä kellon lyödessä juuri kuusitoista minuuttia yli kuuden heti iltauutisten jälkeen, samoillessani Säkkisenahossa, Kuusamon Pohjoisten Kaupunginosien reunamailla, autonomiset lihakseni regoivat epämääräiseen liikkeeseen puun oksistossa ja antoivat käsilleni sykäyksen, jonka seurauksena kamerani, joka oli varustettu 300mm objektiivilla ja 1.4× telejatkeella pompsahti 1/60 sekunnin pyrähdykseen koko 420 mm pituudellaan, aukon huoatessa f -arvolla 5,6 kuin mikäkin raskautettu leskimummo tippuessaan kaivoon, ottaen otannan, jos sana sallitaan, tästä öttiäisen poikasesta, joka ei ehtinyt kuin todeta että "jopas oli papparazzi paikan valinnut", oitis härmistyneisyydessään singahtaen latvuksen sokkeloihin kadoten kuin kimmoisa keppijumppaaja humalaiseen väkijoukkoon pahimpana ruuhka-aikana.
Metsässä törmäilee aina alkuasukkaisiin.

Saturday, September 29, 2007

Perästä kuuluu asiattomia

Lii-Teri kuullostaa korealaiselta lentoemännältä, vai oliko se harhaluulo vain. Noh, töissäkin alkaa olla vilkasta kun kaikki riidanhaastajat ja riidan haistajat alkavat lomansa pitäneinä parveilla työpisteissään.
Tämä liiteri on syytön moisiin huhupuheisiin. On vain olevinaan.
Siinä se.

Friday, September 28, 2007

Villiä menoa, maksimaalinen tok tok tok

Tänäpänä, syksyn jo pyllistellessä menneelle kesälle muistui tuossa mieleen hieman villiintynyt pihanurmio mökin pihatanhualta suoraan luonnosta, eli au nature in flesh ja näin.
Moinen heiniö vaatii jo viikatemiestä, mutta kasvaa se ruoho siis pohjoisessakin. Ennen olivat lehmykät utareet vinkuen nauttimassa apetta tälläkin pellolla, nyt saa ruoho heiniä aivan rauhassa. Tai eihän tällä pellolla mylvinyt kuin Ruusu -lehmä aikoinaan vasikkansa kanssa.
Mutta siitä on jo aikaa, eikä se Ruusukaan niin kova mylvimään ollut.
Ammui jos sille päälle sattui.
Muutenhan kuvassa ei ole sitä eikä tätä, on vain kuuma kesäpäivä kankhaalla.

Saturday, September 22, 2007

Peräperää

Ketjutettu kuva kaivonkantea kahlitsevasta kettingistä.
EOS 5D ja EF300mm + 1,4× telelisäke, 1/1600s f5,6, ISO100.
Kuvattu 4.7. 2007 klo 12.23.
Aika asiallinen tämä elämys.

Monday, September 17, 2007

Flashback eli välähtävä selkä menneisyydestä

Löytyipä tuossa tietokoneelta vuosi sitten otettu porokuva porosta. Nokkelaa, eikö totta? Porokuvia ei ole koskaan liikaa.
Tämäkin polskutteli järvenrantaa kohdatakseen kohtalonsa. Miljoonien sääskien häiritessä maltoin odotella minuuttikaupalla hys-hiljaa, kunnes pahaa-aavistamaton luontokappale oli aivan kameran linssissä kiinni.
Raukka sai varmaan jonkinmoisen sydänkohtauksen kameran räpsähtäessä. Hyvä ettei härmistynyt ja käynyt kimppuun, mutta ajatteli kai, että kaikenmoisiin tyyppeihin sitä kesäyönä törmää.

Friday, September 14, 2007

Tarina joka ei jorise


Met syömmä kovasti pottuja ja kaurapuurua, joten eräänä synkkänä päivänä oli aika polttaa häpeälliset perunankuoremme.

Salaisesta sopimukseta isäni ja äitini hiipivät tuona aamuna rantapadalle kohtalokkain seurauksin.
Perunankuorien joukosta löytyi näet hyvää uuttavuotta ja muutakin toivottava juurikivi.

Sitä se isä äitille tolokutti, että tämän kun saunavetteen pistää kiehumaan, niin jo rupiaa tapahtumaan, eikä enään tarvitte kittuutella ja muutakaan möyhiä.

Naisen vaistoa vastaan hetken taisteltuaan isäni tuumasi: "Noh perkkeles!" ja tuikkasi kiven pataan.

Olihan se aika pamaus!
Kyllä meitä vieläkin naurattaa näin jälkeenpäin koko hauska sattumus.
Kylkiluihin koskee nauraessa, mutta pakkoko tässä on hirnua, sanoi entinenkin tamma.

Monday, September 10, 2007

Luonto monimuotoilee

Kiveskoskella sillan alla 5.7. Kuusamon pohjoisessa territoriossa. Uskomattoman hieno jokimaisema ja joku on rakentanut tälläisen hökötyksen, jotta kiireiset pääsevät joen yli autoineen kastelematta jalkojaan. Tai autojaan.
Hienoa se.

Saturday, September 08, 2007

Toloppa

Toloppa pittää olla tontin kulumalla portinpielenä. Muuten porot ja muut öttiäiset rientävät riemurinnoin pihalle hönkimään ja pottupeltoa sotkemaan.
Mitähän tämäkin taas tähän kuuluu?

Friday, September 07, 2007

Kielipeli appelsiini

Uusi Eppu Normaali kuullostaa, noh... Eppu Normaalilta.

Sen kunniaksi yksi déjà vuu kuva rantapadasta. Tämä on lie maailman kuvatuin sauna- ja pyykkivedenkuumennin.
Ef 24-105. 40mm/f6.3, 1/50s. aukko ali ties mistä ISOsta ja kamerassa oli picture style asetus clear... eli jyrkkää, niin jyrkkää ja värinää. Kuvattu 6.7. klo 9.26 2007 aamutuimassa Kuusamossa.
Tällekään kuvalle en sitten tehnyt muuta kuin pienensin, ei ne Eputkaan uudelle levylleen tehneet muuta kuin mitä ne ovat aina tehneet.
Perinteistä se.
Niin... näkyykö se Eppujen uusin levy Tampereen kaupunkikuvassa?

Thursday, September 06, 2007

Vaiennut viulu

Luciano Pavarotti, tuo oopperalavojemme Elvis kuoli tänään. 71 vuotias tenori ehti elämänsä aikana nauttia elämästään sen verran, että tavallista tallaajaa nyppii moinen meno.
Lohdutusta tuo se, että niin kuuluisat, kuin surullisenkuuluisatkin henkilöitymät lyövät loppujen lopuksi päänsä samaan seinään, jota sanotaan elämän rajallisuudeksi.
Laiha lohtu se.
Ainoa ongelma tässä on se, voiko lauseen aloittaa numerolla. Minusta ei voi, mutta "jo 71 vuotias..." kuullostaa ja näyttää pahalta. Sidesanalla ei voi oikein aloittaa lausetta. Siispä puolipiste, tuo tekstiemme salakavala ja unohdettu sankari tekee paluunsa ja aloitus on täydellinen:
Luciano Pavarotti, tuo oopperalavojemme Elvis kuoli tänään; 71 vuotias tenori ehti elämänsä aikana nauttia elämästään sen verran, että tavallista tallaajaa nyppii moinen meno.
Vanha äidinkielenopettajani pyöriköön haudassaan. Ei opetus ojaan kanna.
Näin tänään.

Saturday, September 01, 2007

Tök, tök

Tahdikkuudesta ei ole ollut tietoakaan tikan töksäyttäessä käpynsä kannonnokkaan.
Onhan näitä, tikantöksäyksiä, metsät täynnä.

Sunday, August 26, 2007

Kaljakorinkeltainen kuu


Päivä, jolloin taivas oli yhtä kaljakorin sinen kanssa. Kaikkea sitä tulee napsittua kameralla myymäläautoa odotellessa pikku helteessä.
Kuvattu 17.7. klo 9.18.07 Tolvantiellä.
Canon EF 24-105 f4L IS USM ja f8 1/400s ja EOS 5D:ssä picture style asetuksena "Clear".
Muutenkin tunnen olevani tasapainoinen, noin keskimääräisesti ottaen.
Ei sitä kaikille kauppa aja portin eteen.

Saturday, August 25, 2007

Laitelma

Kuva kuvatuista kukista.
Kiikkustuolissa istuessa silmiin sattui kukisto, jonka isä on kerännyt, valokuvannut kukka ja höytyvä kerrallaan lähikuvauspalkeen kanssa ja sitten tökännyt maljakkoon törrölleen.
Tämä asetelma vaihtui melkein päivittäin, sillä kovasti tuota heinää ja muuta kukkaa löytyi kuvattavaksi.
Kukkaverhot ovat pisteenä ties missä.
EF 24-105 F4L IS USM/f8 ja 1/30s ISO100. Kuvattu 6.7. klo 9:17
Siinä sitä faktaa.

Friday, August 24, 2007

Kupioitua liikkuvuutta


Hups! Luulin kuuntelevani Pekka Strengiä ja Tasavallan Presidenttiä, mutta sehän olikin Miles Davis ja In A Silent Wayn Hys hilijaa..
Käteni kuvassa on auringon tiellä valokuvauksellisistä syistä häiritsemässä moista kilotusta.
Muutenkaan en pidä huomionosoituksista.
Peleng.

Psykedelinen psyyke


Joskus kaikki vain on niin ympäripyöreää ja kesämellevää. Kuvaa otettaessa on jäänyt kameraan päälle jokin omituinen kuvausasetus, jotta että eipä tälle ole sitten muuta tehty kuin pienennetty mukavan kesäiseen kokoon, mikä on kaikkien kannalta mukavinta.
Kuvaajan takakeno on optinen harha, johtuen Pelengin suunnattomasta, 180° kuvakulmasta.
Kuvan keskusta on siis keskellä ja laidat, eh... laidoilla.
Ja sama latinaksi, että Tampereellakin tajutaan.
Pekka Strengiä pukkaa tulevaisuudessa.

Monday, August 20, 2007

Nahkurin orret soi ja paukkuu



Ei kahta ilman kolmatta. Ota nyt näistä sitten siisti kuva. Suu auki vain ilveillään kuin mitkäkin sosiaalidemokraatit tappion tuoksinnassa heti kun silmä välttää.
Pelastakaa maailma moisilta riekkujilta.

Noh..sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Friday, August 17, 2007

Kehon anatomiaa

Isä teki tikkaat, äiti mallasi ja minä sitten niiltä joskus vielä tipun.
Jo meni tikapuuhermostot.
Olenhan tikapuiltatippuvainen ja muutenkin epävakava.

Saturday, August 11, 2007

Rantteelta, päivittäin


Nopeus on katsojan korvien välissä. Kännykän GPRS -yhteyksien jälkeen laajakaista saa aikaan pyöriviä tunteita.
Pallokuva Pelengillä liiterin takaa helpottaa kummasti oloa.
Joissain kulttuureissa ratkaisu löytyy saunan takaa, mutta se ei ole tätä päivää.

Kelopuita oksat täynnä


Turkuistumisen jälkeen, heti kotiin päästyäni, laitoin soimaan Pekka Strengin Kesämaa -levyn, joka on mitä mainiointa musiikkia suuntaan jos toiseen.
Tämä oksainen kelo on aika Roopehattu sinänsä.
Itse asiassa laajakaistaistuminen saa aikaan illuusion nykyhetkestä.
Silti: Pekka Strengin "Puutarhassa" on maailman paras laulu ikinä.
Se on niin siinä.
Toki "Mutta minä lähden" on kaunis sekin. Mutta se on eri kuva se.
Kelo on kelo.