Kesä tunkee väkisin esiin

 Läpi harmaan kiven se tulee.

Kesä.

Ei sille mitään mahda.

Soittaminen karkaa, palkeet paukkuvat

Eihän tässä mikään virtuoosi ole, jos verrataan isääni, isoisääni ja hänen isäänsä.

Rämpyttelijä vain, silti rämpyttimiä kertyy, olen kuin rämp -muusikko.

Isäukko vetää vieläkin Metsäkukkia haitarilla niin kauniisti etten minä siihen pysty vieläkään.

Vanha horisko hän, mutta muisti pelaa... Itsellä rämpyttimet alkavat jo viemään suuren osan huoneeni tilasta.

Siksi on hyvä ajatella pienesti.

Vahvistin kuin vahvistin, perintöhaitarilla olen joskus tapaillut, mutta naapureita pitää sääliä.

Isäukko se sentään luritteli keskellä yötäkin...

Nyt on pappavainaan romopiano oikeissa käsissä...

Isäukko se siinä myhäilee perintöhaitari taustalla joskus 50-luvulla.

Tukka on aikalaisten malliin tötteröllä.

Sama kurttu Kuusamosssa vuonna 2020

Eivät taineet isä ja pappa tietää tässä soitellessaan että sama soitin on hyvässä huomassa vielä tänä päivänä, yli 60 vuotta myöhemmin...

On siinä kurtulla ikää...

Viljo Mannerjoella oli sormensa pelissä, jos sanonta sallitaan.

Mitähän tästä isoisän isän Paolo Rogeldista keksisi juttua jos tietäisi tarinan paremmin.

Tarina kertoo että Maunun Janne tilasi tämän haitarin suoraan tehtaalta menneinä aikoina.

Eiköhän tässä ole jo tullut oltua kulmat kurtussa tarpeeksi tältä päivältä.

Karhut nousevat puista keväisin

 Lempeää tai ei, kylmä ja toivottavasti luminen kevät tietää hyvää hillasatoa.

Millään muulla ei ole väliä.

Maskit vain paukkuvat kun hillakansa ryntää soille.

Tässäpä kuva veneestäni kun on ollut lempeä kevät, toukokuussa jo melkein hellelukemia ja mehiläiset heräävät ennen luontoa.

Ei tuolla veneellä soudeta.

Ei tule hunajaa.

Ei hillaa.

Tänä vuonna tulee hyvä hillavuosi jos lumi ei sula ennen juhannusta.