Turussa veneitä, laivoja, kanootteja ja kaikkia kelluvia soikkoja ja lastuja ja ties mitä ämpäreitä ja vesikoneita sanotaan paateiksi.
Metsässä pitää nyt olla monimuotoisuutta, lahoja puita ja keloja puita ja ties mitä kaatuneita puita jotta maailma pelastuu. Onneksi metsään mahtuu vielä muutama eläväkin puu.
Kuollutta olisi metsäläisten elämä muuten.
Kaksi järvistä iltakuvaa, tai iltaista järvikuvaa sen enempiä löpinöitä.
Vesille pitää aina joskus päästä, kun on tuo venekin. Kovin usein ei kannata seilata ettei viehätys mene. Sateellakaan ei kannata soudella, ettei vene täyty vedellä ja uppoa, vaikka onhan tuossa tuo tapinreikä josta veneen saa kätevästi tyhjennettyä vaikka keskellä järveä.
Joskus katse pitää viedä yläkanttiin eikä aina kulkea nenä maassa, vaikka se että katsoo mihin astuu pitää kuitenkin ihmisen pystyasennossa.
Talven jälkeen ottivehkeet on selvitettävä. Mitä lie touhuavat kun kukaan ei näe ja kesäkalat nukkuvat odotellen milloin jäät sulavat, mutta sotku on aikamoinen.
Taas ovat rätkänpoikaset lennähtäneet pesistään ja opettelevat lentotaitoja emon raakkuessa oppejaan.
Tekoäly eli AI on päivän sana. Pitihän sitä kokeilla. No voi yhen kerran. On se hyvä. Onhan?
Mustikka kukkii.
Hillakin kukkii ja ilman tekoälyä, kuulemma.
Vanha on joskus parempi kuin uusi, mutta uusi on aina uusi.
Panodraaman kuvaus ei ole helppoa, pitää pystyä seisomaan paikallaan ja pyöriä ympyrää kuin mikäkin tuuliviiri.
Siinä on moni heittänyt ns. lipat ja kaatunut saappaat ojossa.
