Saturday, August 28, 2010

Kokeilu on kaiken pahan alku















Tänään ajattelin käydä varaamassa polkupyörälle huollon pidemmän kaavan mukaan samalla ulkoiluttaen kameraa hiukan, tai sitten olin ulkoiluttamassa kameraa ja poikkesin varaamaan ajan lyhyemmän kaavan mukaan.
Ajattelin että voisin kävellä kotiin, jos joutuisin jättämään pyörän heti huoltoon mutta lokakuun ensimmäinen päiväkin kyllä käy, saanpa sitten pyörän äärimmilleen viritettynä tulevan talven nietoksiin ja koitoksiin.
Odotellessa voi vaikka leikkiä uudella Aperture 3:n HDR -presetillä.














Ovathan nämä kyllä hieman lievästi sanottuna epäluonnollisia ja ylidramaattisia, kuten suurin osa HDR -kuvista tuppaa olemaan.
Mukavasti kuitenkin säväyttävät aamuista harmautta, mistä tulee mieleen se eräskin kuva kun kerran lähetin johonkin valokuvayhteisöön. Ensimmäinen kommentti oli, että kuvassa voisi olla vahvemmat sävyt, kirkkaammat värit, paksummat pohkeet... ja vaikka mitä.
Kieltämättä kuva näytti harmaalta hiirulaiselta ylisävytettyjen HDR -kuvien seurassa ja olin vielä tasoittanut sävyjä ja poistanut liian jyrkkiä kontrasteja saadakseni kuvaan saman tunnelman miltä kohde kuvaustilanteessa näytti.
Voi minua.

Yök, työ miestä mahaan lyö















Kesäloman jälkeisen hivuttavan työviikon päätyttyä hän hiplaa hetken jalustaa, kiinnittää siihen kameran ja ottaa kuvan Landolasta.
Yli 15 vuoden yötyön jälkeen viikko iltavuorossa saa rauhallisemmankin sielun kooman alkulähteille.
Näin se sitten menee perjantai-ilta kuvainnollisestikin tyynen rauhallisesti, kotona kuvia räpsiessä.
Toivottavasti aamu on viisaampi kuin ilta.

Friday, August 20, 2010

Sää ja mää sekoittuvat toisiinsa















Selviydyttyäni Kuusamon ja Turun välisten lentojen hermoja repivästä turbulenssista, tuli mieleen kuinka ne puut malttavat seisoa paikallaan kun ohi juoksee koko ajan tunnista tuntiin, vuodesta vuoteen vesi.
Vesi se ei sahaa edestakaisin. Suunta on selvä.
Täältä tullaan ja tuonne mennään.
Moni on yrittänyt kääntää virran suuntaa, mutta lopputulos on ollut aina katastrofi.
Joki sen tietää; tässä sitä mennään eikä muuta voida.

Thursday, August 19, 2010

Luonnotonta menoa














Luontokuvauksessa huolellinen ennakkosuunnittelu on kaiken a ja o.
Päästäkseen lähelle villiä flooraa ja faunaa luontokuvaaja käy rakentamassa piilokojun edellisenä kesänä alueelle jossa villiä elämää esiintyy. Kuvauspaikalle hiipiminen vaanija-asennossa jakinpaskaan ja joutilaisuuteen kietoutuneena saattaa kestää päiviä, jopa viikkoja. Vihdoin, perille päästyään luontokuvaaja asentaa huolellisesti vinsentin virtsalla kyllästetyt laitteensa valmiiksi ja käy makuulle odottamaan villiä faunaa.
Asialleen omistautunut luontokuvaajaa voi maata liikkumatta viikkoja, jopa kuukausia piilossaan.
Vihdoin, jos onni on myötä, kameran ulottuville saapuu jokin villi elukka. 















...tai sitten voi vain istahtaa pihalle ja odottaa että fauna tulee luokse. Joskus luonto hyökkää silmille, kuten tässä tapauksessa.
EF 300 1:4 L IS USM:n lähin tarkennusetäisyys on 1,5 metriä.
Luonto näytti taas voimansa ja pisti kuvaajan perääntymään.
(Kuva: Esko Alamaunu)

Friday, August 13, 2010

Poro, tuo ravinteikas liha saappaanvarressa




Viime päivinä on saanut kompastella poroihin joka paikassa. Meni sitten metsään, järvelle, pihalle tai paskalle niin aina jostain pölähtää poroparvi paikalle.
Täällä sataa poroja.
Polut ja muut reitittimet kuten veneet ja polkupyörät ovat täynnä poroja.
Pahempia ovat kuin Helsingin kauppatorin lokit, jotka sentään tajuavat pysyä siellä kauppatorilla häiritsemässä lappilaisia emigrantteja ja muita turisteja.
Kaiken maailman basilliskot ja muut sisiliskot ovat olleet hätää kärsimässä, kuin siat konsanaan.
Tämä jatsarinvarsi ja kotikrokotiili pitää pesää mökin portaikon syövereissä.
Mikäpä siinä ollessa ja päivää paistellessa jos ei joutuisi koko ajan poseeraamaan valokuvaajille.
Aina ei voi voittaa.

Wednesday, August 11, 2010

Tippa, veneilyn sivutuote















Pisara on litran alku.
Tarkasti on sade taas kuorruttanut metsiemme pienet lehdykät.
Tänään vetistelläänkin oikein snorkkelit ojossa.
Hienoa, että kesä on taas raiteillaan, Suomeen kuulumattomat helteet ovat ohi ja
taas saa nauttia vesisateesta ja koleasta kesäsäästä riemurinnoin.
Näin sen pitää olla.

Tuesday, August 10, 2010

Paska juttu, mutta tulipahan tehtyä
















Törmäsin tänään ilmielävään poronpaskaan, jos sanonta sallitaan.
Siinä se möllötti keskellä polkua muina jätöksinä.
Koiranomistajien lisäksi poronomistajat pitäisi saada vastuuseen lemmikkiensä tekosista.
Porot hortoilevat pitkin metsiä ja paskovat minne sattuu.
Jumalatonta menoa se.
Mistä tuleekin mieleen eräskin uuttera yrittäjä takavuosilta, olisikohan ollut Rovaniemeltä.
Tulevaisuuden toivo keksi pakata poronpaskaa tulitikkurasioihin ja varusti ne etiketillä jossa luki: "Echte Lapplandische Rentier Scheiße"
Ja kauppa kävi. Turistit ihastuivat ikihyviksi eksoottiseen poronpaskaan ja kantoivat sitä selkä vääränä kotimaahansa.
Monessa saksalaisperheessä onkin kirjahyllyssä kunniapaikalla vitriinissä rasiallinen sitä itseään.
Hulluja nuo saksalaiset.

Monday, August 09, 2010

Seuraus tulee ennen syystä, että















Elokuun tunnistaa siitä, että linnut tiputtelevat höytyviään myrskyisään rantavitikkoon.
Kovat tuulet pöllyttävät sirrit ja muut lennokkaat teille tietämättömille.
Pesueet hajoavat ja jälkeläiset lentävät vuorten taa.
Kesän lopun alun puolivälin huumassa täytyy muistaa kuitenkin että eihän tässä ole vielä kaikki.
Mikään ei lopu koska ilman loppua ei ole alkua.
-Hämmentävää, sanoi Mustapartainen mieskin aikoinaan, se.

Thursday, August 05, 2010

Pläkkikaupungin poika















Turussa on kaupunginosa nimeltä Pläkkikaupunki.
Olen aina kuvitellut sen olevan meren rannalla oleva tahrattomasta pellistä tehtyjen talojen rykelmä joka heijastaa auringonvaloa kuin kuningas Arthurin sotisopa konsanaan.
Aikomuksista huolimatta en ole koskaan käynyt Pläkkikaupungissa vaikka olenkin asunut Turussa jo 80 -luvun puolivälistä.
Annan pläkkikaupungin kilon olla vain mielikuvitukseni tuote.
Pläkkipelti ei kuitenkaan olisi mitään ilman kauhaa.
Pläkkiämpärillä ämpäröit, mutta kauhalla lapat.
Loput.