Saturday, October 06, 2007

Voi kukkarukkaa

Tämä halveksittu ja ainakin golf-viheriöillä pelätty, rikkakasviksikin mainittu kaunotar ilahduttaa meitä vähemmän systemaattisia luonnon ihailijoita ja muita huithaipeleita jokakesäisellä kukkimisellaan. Kukapa ei olisi joskus puhaltanut voikukan siemenkotia tuulta päin ja nauttinut jollain perverssillä tavalla siitä. Mainio tapa elävöittää tylsääkin tylsempiä viheriöitä onkin kerätä voikukan syheröitä (tuheroita?), tai miksi niitä nyt sanotaankin, laittautua golfkentän läheisyyteen ja puhkua siemeniä tuulen vietäväksi. Nuo kauniit pienet laskuvarjot saavatkin sitten idettyään (?), no hupsista... mikähän onkaan "itää -sanan imperfektin 2. partisiipin tempus tai modus, kuten hauskasti sanotaan, vai liekö kyseessä jonkin sortin infinitiivin komitatiivi tai jokin muu tauti, kielioppi kun ei ollut vahvimpia puoliani koulussa, toki kerran sain kielioppia kritisoivasta aineestani 10++, mutta se on jo aivan toinen juttu, -saavat siis viheriöhenkilökunnan epätoivon partaalle, tunkeutuessaan terhakkaasti esiin sieltä sun täältä iloisessa epäsuhdassa ympäristöönsä nähden.
Tietääkö voikukkakaan olevansa voikukka, vaan kuvitteleeko se olevansa ruusu tai muu tulppaani. Onko voikukalla tietoisuus?
Olemmehan vain rikkaruohoja maan ohuessa homekerroksessa.
Ja viheriöhenkilö on aika älämölö sanana muutenkin.

No comments:

Post a Comment