Matka oli lenseä, mereltä puhaltavaa tuulta tuskin tunsi. Oli kun olisi ollut purjeet selässä.
Päästyäni tutkimuskohteeseeni kokosin kolmijalkani ja kuvaimeni ja jäin jännittyneenä odottamaan.
Olin kuin intiaani ja puuma, kaikki aistit äärimmilleen pingoitettuna, tuskin hengitin.
Tässä vaiheessa huomasin kuinka kylmä mereltä puhaltava viima voi pahimmillaan olla.
Urheasti kuitenkin säädin sormet valkoisena katsomuskonettani suopeaan asentoon ja ajattelin, miten Nousiaisista siirretty silloinen Suomen piispa kirosi aikoinaan kohtaloaan katsellessaan silmäripset tuulessa väristen merta kohti.
Nyt olin samassa paikassa melkein 800 vuotta myöhemmin ja uskon että piispaa niin sanotusti vitutti muuttaa tänne Nousiaisten lenseän ilmaston jälkeen.
Täällä on kylmä.
Viimasta huolimatta viritin sähköisen silmiöni valottaakseni kolmikuvia, joita HDR-kuviksikin sanotaan.
Näillä tanhuvilla kiukkuinen piispa kiroili ja äksyili aikoinaan palkollisilleen ja ihmetteli mitä pahaa oli tehnyt, tai jättänyt tekemättä saadessaan tämän Jumalan hylkäämän nyppylän hallittavakseen.
Ei ollut helppoa ennenkään.
No comments:
Post a Comment