Saturday, June 09, 2012

Pään käyttö on sallittu järkeistämisessä


Tänään, harhaillessani joutomiehenä ja muuna persoonana pitkin kaupunkia yövuoron jälkeisen aamukahvin jälkisyövereissä horjahdin epähuomiossa kameraliikkeen avoimesta ovesta sisään kuin mikäkin houkka.
Aikani erinäisiä myyntituotteita hypisteltyäni ja nuuhkittuani paikalle riensi palvelualtis myyjä, joka kysyi onko kaikki okei?
Sain siinä sanottua, että taidanpa taas ostaa uuden laturin ja osoitin sormella vitriiniä.
Myyjän silmät syttyivät jaloon paloon ja tunsin kuinka hurmoksellinen myyntipuhe alkoi pulppuamaan kurkun syövereistä: "Onko tästä laturimallista ennakkoon mitään kokemuksia?"
"Ihan nokko", vastasin väsyneenä.
Turhitta turinoitta poistuin liikkeestä pankkitili kevyempänä, mutta sainpa ainakin hienon ilmaisen muovikassin jolla kannoin laturin kotiin.
Kärsimättömänä kaivoin laturin esiin ja törkkäsin sen valtakunnan sähköverkkoon ja jäin odottamaan kunnes vapauttava vihreä valo syttyi kuin peetlehemin tähti itämailla aikoinaan.


Sitten olikin jo aika viilettää lähimaaseudulle kokeilemaan oliko laturi tehnyt tehtävänsä kunnolla.
Turussa on hienoa se, että ei tarvitse mennä kuin kolme kilometriä keskustasta ja on jo agraarikulttuurin keskellä. Tai meressä.
Riippuu mihin päin suuntaa.


Meri tulee kuitenkin aina loppujen lopuksi vastaan meni mihin päin vain.
Kuvassa uiva ravintolalaiva, jossa on sänkyjä huoneissa ja orkesteri joka soittaa meneviä iskusävelmiä.

 

Laturin kokeiluun kuuluu tietenkin laituroituminen, eli ankkurin heitto.
Se mitä se merkitsee on, koska se ei ole tärkeää olematta yhdentekevää.



Moottoripyörällä kaahailu on myös hieno piirre.
Tälläkin tiellä (sic!) on kilpailtu vanhojen, vielä Heidegenillä syntyneiden turkulaisten muistojen ralleja.
Ralli se oli heidänkin rattonsa.
Tänään on Jarno Saarisen tie hiljainen raitti.


Taivaalla kellunut ilmapallo sai olla tänään viimeinen näyttö, mihin uusi laturi pystyy.
Pallon kaukaisuus saa välimatkaisuuden syvän sinen tuntumaan tyhjyyden maksimoimiselta.


Laturi kuitenkin venyy äärimmäiseen suoritukseen ja paljastaa jopa Turun linnan kaukaisen horisontin utuisessa etäisyydessä.
Muutenkin päivä oli tavattoman pilvetön ja sees.
Aika jees se.

1 comment:

  1. Johan on...
    Mainiota 'kirjallista' ja 'kuvallista' kuolematonta toteutusta.
    Johan mie sanon - mikhä siittä isona tullee - sano Äiskä...!
    Mieki alan eppäilhen...?
    Tere vaan...

    ReplyDelete