Sillälailla tällälailla

Ei mahda mitään. Vettä sataa ja viimeisetkin ruskaiset aviisit tippuvat puista sateen piiskatessa niitä.

Rantapenkki joutaa jo sisätiloihin talvivarastoon.

Istumiset on istuttu.

Joku kasvi pihalla punastui.

Vesi alkaa olla aika kylmää vaikka sinne pulahtaa suoraan saunasta.

Ei saunan lämmitys jokea lämmitä, ei.

No, uimakausi jatkuu siihen asti että joki jäätyy.

 

Nurmikonhoitoa! Poro käynnistyi!

Aamukahvia juodessani uusin puutarhatyökaluni aloitti automaattisesti työnsä heti päivän valjetessa.

Näinä aikoina kun ihmiset ryntäävät lehtipuhaltimineen hullunkiilto silmissä taisteluun syksyä vastaan kuin napalmia syöksevät mielipuolet, täysautomaattisen ja ekologisen puutarhaporoni työskentelyn äänettömyys ja helppous hämmästyttää.

Lehtiä ei tarvitse puhaltaa ja puhkua paikasta toiseen mielipuolisen metelin saattamana.

Puutarhaporo on myös taloudellinen; se käy sitä pitempään mitä enemmän on polttoainetta, eli syksyisiä lehtiä joiden olemassaolo on nykypuutarhurille kauhistus. 

Paras puutarhaporo on nuori ja nälkäinen. Kasvava poro siistii nurmikon kuin nurmikon tuota pikaa.

 

Väriä pintaan, kohta on jo liian myöhäistä!

Syksyllä metsässä on melko puisevaa.

Anarkistipuut kasvavat miten huvittaa.

Jotkut vain tyytyvät osaansa ja törröttävät muina puina tikkojen ja sienien ruokana.

Sitten on niitä joiden pitää esitellä itseään.

Väriä on saatava pintaan, onhan koko kesä mennyt viherrellen.

Tylsäähän se on pitemmän päälle, joten nyt on aika vähän irroitella.

Pensaatkin ottavat mallia isommistaan.

Näin se syksy kukertaa eteenpäin.

 

Syksy on lämmin, mutta talvi on ovela

Lyhyesti syksystä.

Meni kesä,

jäi vain hiljainen muurahaispesä.

Vielä sinnittelevät lehdet pihlajan.

Järvikin jo valmistautuu jääpeitteeseen.