Sumua! Harmaa hoikentaa!

Kevään räikeä vihreä alkaa tunkea esiin kun lumet ovat sulaneet.

Onneksi luonnolla on vielä voimaa vastustaa moista hävyttömyyttä.

Laitetaan vähän sumua kehiin niin jo vaimenevat värit.

Isokoskelokin oli saapunut pesimäseudulleen heti kun joen suussa oli sulaa.

Viimeiset jäät kalisevat vielä rannoilla sitkeästi.

Aurinkokin pyrkii esiin sumun takaa.

Ei auta pyristely, kevät etenee, onhan jo viikon päästä kesäkuu.

Saa nähdä kuinka vähäluminen siitä tulee.

 

Lunta! Valkoinen piristää ankeaa kevättä

Kevät keikkuu nyt väärään suuntaan.

Eihän lumessa ole mitään vikaa, mutta voisihan se sataa oikeaan vuodenaikaan.

Hyvä puoli kylmässä ja lumisessa keväässä on se, että tulee hyvä hillavuosi.

Pörriäiset ja hillankukat kohtaavat oikeaan aikaan.

Jos ei nyt koko kesä tule lunta.

Mukavahan se oli herätä aamulla kun on yöllä satanut kesän toinen ensilumi.

Puuhommelit piti kuitenkin laittaa tauolle. 

Onneksi ehti eilen saunoa ja käydä pulahtamassa joessa, vaikka eihän se lumi uimista haittaa.

 

Aikansa kutakin, ikä tekee tepposia

Yli 90 vuotta se on kestänyt pakkasta ja hellettä, lunta ja sadetta, ollut "Ruusun" kotinavetta ja myöhemmin varastona ja liiterinä.

Pappavainaa sen rakensi aikoinaan oman metsän puista.

Isä teki siihen uuden katon vuosikymmeniä sitten.

Nyt ei enää katto kestänyt ja hirretkin ovat alkaneet paikoin lahoamaan, mutta ehkä jotain on pelastettavissa.

Vanhoja työkaluja, ruosteisia nauloja, noh... eipäs nyt innostuta.

Pikku hiljaa purkaen voi katsoa mitä kaikkea voi käyttää vaikka saunan lämmitykseen.

Hirret ainakin aion ottaa talteen, niistä voi rakentaa vaikka pienen varastokopperon jossa voi säilyttää kaikenlaista romua jota ei vieläkään viitsi hävittää.

On sitten taas varasto täynnä ruosteisia työkaluja ja muuta vanhaa roinaa jota säilyttää.