Sillälailla tällälailla

Ei mahda mitään. Vettä sataa ja viimeisetkin ruskaiset aviisit tippuvat puista sateen piiskatessa niitä.

Rantapenkki joutaa jo sisätiloihin talvivarastoon.

Istumiset on istuttu.

Joku kasvi pihalla punastui.

Vesi alkaa olla aika kylmää vaikka sinne pulahtaa suoraan saunasta.

Ei saunan lämmitys jokea lämmitä, ei.

No, uimakausi jatkuu siihen asti että joki jäätyy.

 

Nurmikonhoitoa! Poro käynnistyi!

Aamukahvia juodessani uusin puutarhatyökaluni aloitti automaattisesti työnsä heti päivän valjetessa.

Näinä aikoina kun ihmiset ryntäävät lehtipuhaltimineen hullunkiilto silmissä taisteluun syksyä vastaan kuin napalmia syöksevät mielipuolet, täysautomaattisen ja ekologisen puutarhaporoni työskentelyn äänettömyys ja helppous hämmästyttää.

Lehtiä ei tarvitse puhaltaa ja puhkua paikasta toiseen mielipuolisen metelin saattamana.

Puutarhaporo on myös taloudellinen; se käy sitä pitempään mitä enemmän on polttoainetta, eli syksyisiä lehtiä joiden olemassaolo on nykypuutarhurille kauhistus. 

Paras puutarhaporo on nuori ja nälkäinen. Kasvava poro siistii nurmikon kuin nurmikon tuota pikaa.

 

Väriä pintaan, kohta on jo liian myöhäistä!

Syksyllä metsässä on melko puisevaa.

Anarkistipuut kasvavat miten huvittaa.

Jotkut vain tyytyvät osaansa ja törröttävät muina puina tikkojen ja sienien ruokana.

Sitten on niitä joiden pitää esitellä itseään.

Väriä on saatava pintaan, onhan koko kesä mennyt viherrellen.

Tylsäähän se on pitemmän päälle, joten nyt on aika vähän irroitella.

Pensaatkin ottavat mallia isommistaan.

Näin se syksy kukertaa eteenpäin.

 

Syksy on lämmin, mutta talvi on ovela

Lyhyesti syksystä.

Meni kesä,

jäi vain hiljainen muurahaispesä.

Vielä sinnittelevät lehdet pihlajan.

Järvikin jo valmistautuu jääpeitteeseen.

 

Utu haittaa ajatusta, aivosumua aamutuimaan

Utu, tuo ilmiö jota kuvatessaan joutuu kilpajuoksuun tuulen ja auringon kanssa.

Tuultakin nopeammin pitää kuvaajan räpsiä ennen kuin aurinko alkaa lämmittämään liikaa.

Utu haihtuu myös herkästi kuin se kuuluisa Hujasen paska.

Taivaan tuuliin se hujahtaa pienestäkin ilmavireestä.

Pieni metsäsaareke joen rannassa kasvaa pientä mäntyä.

Aluskasvisto puiden siimeksessä on katajaista.

Ilmankos alue suojeltiin mikro-ilmastonsa vuoksi.

Seuraavaksi jokea sieltä täältä:

Sieltä.

Täältä.

Tuonne.

Ja tuolta.

 

Joutsenlampi eli ruuhkaa ankkalammessa, Act 1

Oli unelias keskipäivän tunnelma.

Linnut viihtyivät sulassa sovussa järvellä, eri lajit huolehtivat omista asioistaan.

Koskelopari paimensi katrastaan ja joutsenet nyhtivät apetta järven pohjasta, lipuen välillä hitaasti eteenpäin. Hiljaisuus oli huumaavaa ja sen rikkoi vain kameran sulkimen rapsahtelu.

Kaikilla oli mukavaa ja tunnelma oli kepeä.

Yhtäkkiä koskelot päättivät varoittamatta vaihtaa maisemaa.

"Mikähän niille tuli?" miettivät joutsenet.

"No mukava se on kahdestaankin lipua arvokkaasti."

 "Mikäs se takavasemmalta lähestyy?"

"Nyt tuli lähtö"! 

Jope se siinä tuli ajamaan muukalaiset pois reviiriltään.

Vielä ei kokoonnuta yhteen suunnittelemaan muuttomatkaa.

Ankkalammen rauha on tipotiessään.

Kiihkeä takaa-ajo käynnistyi.

Vieraat lähtivät pakoon pää kolmantena siipenä niin että sulat hulmusivat.

Jope jo hieman hiljensi juoksuaan kun huomasi että muukalaiset pakenivat ilman taistelua.

"Johan lähtivät."

Tehtävä suoritettu, nyt voi taas kaartaa kotoisalle Pikkulahdelle.

"Täällä ei vieraat juhli!" tuumasi Jope.

 

Aamun rusko, illan pasko

Vanhan sanonnan mukaan aamurusko tietää illaksi ikävämpää keliä.

Säätiedotuksesta näkee että vesietelästä tuleekin sadetta, mutta yltääkö se tänne Koillismaalle, onkin sitten toinen asia.

Myöhästyin hieman "oikeasta" aamuruskosta kun tuli nukuttua yli kuuteen, mutta aurinko meni sopivasti pilvien taakse noustessaan, joten jonkinlaista ruskoa sain kuvattua.

"Köyhän miehen" rusotusta se.

 

Syksy saapuu, johan sen näkee sokea Reettakin

Kesä on taputeltu.

Tapu tapu.

 

Sumu summarum, utu utarum

Sumuinen aamu, tuli kiire syöksyä järvelle ettei nouseva aurinko ehdi hälventämään utua.

No olisihan sitä ehtinyt aamukahvinkin juoda ensin, mutta tänään nyt näin päin.

Alkaa olla syksyn merkkejä ilmassa.

 

Sade kiertää, kaukana ukkonen ärjyy

Niin se vain piti helleputken jo katketa ja veden kastella maat ja mannut,

salamojen piti roiskia ympäriinsä ja tuulen paiskoa sääsket ja paarmat muille maille.

Noh, niinhän minä luulin. Piti mennä järvelle katselemaan mihin ne sateet jäivät kun ei ropinaa kuulunut.

Siellähän ne pilvet järven toisella puolella synkensivät taivasta.

Jäi saamatta sade, kokematta ukkonen.

Pienen notkahduksen jälkeen lämpötilakin palasi hellelukemiin.

 

Paskahuussi, vaalikaa kakkajuttuja!

Siinä se on. Maailmanhistorian suurin luonnon pilaaja.

Vuosikymmenet tämäkin paskahuussi oli pahinta mitä luonnolle on tapahtunut.

Joskus oven pieleen oli laitettu viikate, jos kakka oli sitkeämpää sorttia.

Viihteestä vastasi huussin seinässä roikkuva aikakauslehti.

Siinä on istuttu monta istuntoa kaikenlaista pohdiskellen.

Sääsket kuppasivat kankkuja ja sisään eksynyt ampiainen piti huolen siitä että suoli toimi vauhdikkaasti.

Kärpäset pörisivät ympärillä ja ummetus oli tuntematon asia.

Tästä avautui syöveri jonka seurauksena luonto on nyt raiskattu ja täynnä betonilähiöitä.

Metsät on kaadettu ja vedet täynnä sinilevää ja muoviroskaa.

Sontakärpäsetkin ovat kaikonneet väliportaan johtotehtäviin ja kehittyneet työpaikkojen perskärpäsiksi.

Huussin tyhjennys oli joviaalia ja luontoa kirjaimellisestikin kasvattavaa toimintaa aina keväisin.

Paskaa lapioidessa tunsi olevansa osa jotain suurempaa ja tunkiosta löytyivät pulleimmat kastemadot koukkuun laitettavaksi kun lähti onkimaan.

 

 

Talonvaltaajan vanhat kujeet, pesä hallussa!

Jahas... täällä taas. Vanha mökki on vielä pystyssä. Tai puussa, siis.

Kohta pitää vuokranantajalle puhua tuosta katosta. Alkaa kohta olla entinen.

No siinähän se taas on kameroineen. Taas saa olla linssiluteena koko vierailun ajan.

Eikä täällä pesässä mitään luteita ole, ei tämä sentään mikään ryysyranta ole.

Missähän se ukko taas luuraa. Käy kuulemma naapuripöntöissä vokottelemassa muita tipuja.

No, kai tässä pitää kohta alkaa munintapuuhiin että pääsee taas takaisin Afrikan lämpöön lepäämään.

 

Sumua! Harmaa hoikentaa!

Kevään räikeä vihreä alkaa tunkea esiin kun lumet ovat sulaneet.

Onneksi luonnolla on vielä voimaa vastustaa moista hävyttömyyttä.

Laitetaan vähän sumua kehiin niin jo vaimenevat värit.

Isokoskelokin oli saapunut pesimäseudulleen heti kun joen suussa oli sulaa.

Viimeiset jäät kalisevat vielä rannoilla sitkeästi.

Aurinkokin pyrkii esiin sumun takaa.

Ei auta pyristely, kevät etenee, onhan jo viikon päästä kesäkuu.

Saa nähdä kuinka vähäluminen siitä tulee.