Talonvaltaajan vanhat kujeet, pesä hallussa!

Jahas... täällä taas. Vanha mökki on vielä pystyssä. Tai puussa, siis.

Kohta pitää vuokranantajalle puhua tuosta katosta. Alkaa kohta olla entinen.

No siinähän se taas on kameroineen. Taas saa olla linssiluteena koko vierailun ajan.

Eikä täällä pesässä mitään luteita ole, ei tämä sentään mikään ryysyranta ole.

Missähän se ukko taas luuraa. Käy kuulemma naapuripöntöissä vokottelemassa muita tipuja.

No, kai tässä pitää kohta alkaa munintapuuhiin että pääsee taas takaisin Afrikan lämpöön lepäämään.

 

Sumua! Harmaa hoikentaa!

Kevään räikeä vihreä alkaa tunkea esiin kun lumet ovat sulaneet.

Onneksi luonnolla on vielä voimaa vastustaa moista hävyttömyyttä.

Laitetaan vähän sumua kehiin niin jo vaimenevat värit.

Isokoskelokin oli saapunut pesimäseudulleen heti kun joen suussa oli sulaa.

Viimeiset jäät kalisevat vielä rannoilla sitkeästi.

Aurinkokin pyrkii esiin sumun takaa.

Ei auta pyristely, kevät etenee, onhan jo viikon päästä kesäkuu.

Saa nähdä kuinka vähäluminen siitä tulee.

 

Lunta! Valkoinen piristää ankeaa kevättä

Kevät keikkuu nyt väärään suuntaan.

Eihän lumessa ole mitään vikaa, mutta voisihan se sataa oikeaan vuodenaikaan.

Hyvä puoli kylmässä ja lumisessa keväässä on se, että tulee hyvä hillavuosi.

Pörriäiset ja hillankukat kohtaavat oikeaan aikaan.

Jos ei nyt koko kesä tule lunta.

Mukavahan se oli herätä aamulla kun on yöllä satanut kesän toinen ensilumi.

Puuhommelit piti kuitenkin laittaa tauolle. 

Onneksi ehti eilen saunoa ja käydä pulahtamassa joessa, vaikka eihän se lumi uimista haittaa.

 

Aikansa kutakin, ikä tekee tepposia

Yli 90 vuotta se on kestänyt pakkasta ja hellettä, lunta ja sadetta, ollut "Ruusun" kotinavetta ja myöhemmin varastona ja liiterinä.

Pappavainaa sen rakensi aikoinaan oman metsän puista.

Isä teki siihen uuden katon vuosikymmeniä sitten.

Nyt ei enää katto kestänyt ja hirretkin ovat alkaneet paikoin lahoamaan, mutta ehkä jotain on pelastettavissa.

Vanhoja työkaluja, ruosteisia nauloja, noh... eipäs nyt innostuta.

Pikku hiljaa purkaen voi katsoa mitä kaikkea voi käyttää vaikka saunan lämmitykseen.

Hirret ainakin aion ottaa talteen, niistä voi rakentaa vaikka pienen varastokopperon jossa voi säilyttää kaikenlaista romua jota ei vieläkään viitsi hävittää.

On sitten taas varasto täynnä ruosteisia työkaluja ja muuta vanhaa roinaa jota säilyttää.

 

Vesireittti vastavirtaan uiskentelijoille

Pakkohan se oli palata taas Kitkan rannnoille pienen kaupunkipyrähdyksen jälkeen.

Kevätkin on edennyt ja jokisuu alkaa aueta sieltä missä vesi joesta virtaa.

Tässä vaiheessa on hyvä katsastaa paikat joissa vastarannan kiisket nappaavat parhaiten syöttiin.

Joissa joista kalat nousevat, vieheet joihin kalat nappaavat eivät ole joutavia.

 

Vettä jäällä! Heittäkää pelastusrengas!

Kevät keikkuu eteenpäin ja vesisateen jälkeen paistaa aurinko.

Vesi valtaa jäänpintaa, mutta pilkkijää se ei hidasta.

Pian kai nuo lumetkin tuosta haihtuvat taivaan tuuliin ja taas voi laittaa veneen vesille.

Näin tänään, Hasselblad XPan simulaatiovenytyksillä kohti kesää!

 

Ei pöllömpää, varpuset kaikkoavat oksiston suojiin

Pihapuun säälimätön saalistaja saapuu aina iltaisin katselemaan olisiko myyräateriaa tarjolla.

Kovin ovat myyrät vähentäneet vipellystään, johtuneeko siitä että varpuspöllö poistuu usein makoisa suupala nokassaan lähimetsään.

Aluksi luodaan katsaus saalistusalueeseen.

"Jaha, tuo kuvaajakin on taas tuossa."

"No on kyllä iso ja pullea, mutta ei mikään myyrä!

Tuostahan söisi koko suku!"

"Katsellanpa löytyisikö jotain paremmin nokkaan mahtuvaa suupalaa..."

"Jotain siellä lumen alla rasahtelee."

"Nyt tarkkana..."

Tässä vaiheessa jätin pöllön rauhaan ja jatkoin seuraamista ikkunan takaa.

Pian se syöksähtikin maahan ja kaivoi lumen alta makoisan myyrän ja lennähti tiehensä.

Ei mikään vegaani se.

 

Jääkukkeleet kukkelehtivat aikansa

Kuurankukkia, jääkukkeleita, niitä on ollut.

Tänään ovat eillisen kukat ulkovaraston ikkunoista kuihtuneet.

Eivät tykkää lämpimästä.

 Helmikuun helle sulatti kukkelit.

Aurinko laski saunaan lämpöä

Se oli saunan lämmitystä -28°C pakkasessa viikko sitten.

Ensimmäisessä kuvassa kello oli puoli neljä ja aurinko oli laskenut pari tuntia aikaisemmin.

Pimeys alkoi juuri voittaa illan "sinisen hetken", vaikka eihän vielä edes ollut ilta.

Näin se vain menee tammikuussa kun aurinko ei kauaa taivaalla viihdy.

Pari tuntia myöhemmin pimeys oli jo laskeutunut ja kuu nousemassa puiden takaa.

Sauna alkaa olla valmis. Pian pääsee -30° pakkasesta yli sata astetta lämpimämpiin löylyihin.

Kuvista on viikko aikaa, mutta olosuhteet ovat samat; on lauantai, saunamakkarat odottamassa ja pakkastakin se sama -28°.

Päivä on jo melkein tunnin pidempi, säkkipimeyskin alkaa vasta kuuden kieppeillä.

Kevättä kohti mennään ja sauna lämpenee kunhan ensin avaa jokeen avannon että saa saunavedet kannettua.

 

Nenä jäässä, kamera lumessa. Mustavalkoista, eikö totta?

Niinhän siinä kävi, että nenä jäätyi kameraan ja oli otettava iPhone esiin lämpimästä taskusta.

Ja kun 18mm Zeisskin sai osansa puista tippuvasta pakkaslumesta, niin kuvaa siinä sitten kun linssi on täynnä lunta.

Toimiihan se näinkin. Pakkasta -28°C ja aurinko paistaa.

Hyvä hiihtokeli, jos olisi hieman vähemmän pakkasta.