Aamulla oli muutama pakkasaste kun sumu alkoi laskeutumaan.
Tai saattoihan tuo noustakin, mistä sen tietää.
Usvaa alkoi olla auringonnousun aikoihin niin ettei kauas enää nähnyt.
No, eipä järvellä ollut paljoa mitä katsella, jäätä ja lunta vain.
Siinäpä silti tihrustat.
Veneet jotka eivät ole tajunneet seilata etelään, talvehtivat rannalla odotellen seuraavaa kesää.
Päivällä aurinko nousi vielä sen verran että usvat kaikkosivat vuorten taa.
Ero aamuiseen oli huomattava.
Järvikin alkoi pitämään kuminaa ja rutinaa.
Auringonsäteet valaisivat vastarantaa hetken kunnes valo alkoi hiipua taas.
Kaamosta kohti mennään ja järvi soi.
