Kirvelevää, siivekäs teki välilaskun. Sieni!

Halonhakkuu sujui hyvin ja vauhdikkaasti, kunnes pölkylle pärähti suruvaippa.

Siinä jo kirves oli heilahtamassa kun öttiäinen päätti tehdä pesän keskelle työmaata.

Ei auttanut kuin keskeyttää kirveily ja ottaa kamera, eli iPhone esiin.

Aikansa se siinä pällisteli kunnes päätti liihottaa pois.

Perhosen lisäksi näin kauniin värisen sienen. Kärpäsiä ei näkynyt.

Sieni ei lepattanut minnekään, se pysyi paikallan kuin tatti paskassa.

 

Kantohinta ja veden ääret

Kantohinnat pätkitty, mutta sienet viihtyvät "Metsurin muistomerkissä"

Järvellä taas ilmoja pitelee toisinaan, vettä maassa ja ilmassa.

Tuulikin tuivertaa kulkijaa.

Oliko se kesä jo siinä?

No ei, ilmat vaan lämpenevät kun mennään elokuun puolivälissä.

Auringonpistos ilmeinen.

 

Vatut, poro ja kesä

Pian alkavat vatut jo olemaan kypsiä pomittavaksi.

Nämä olivat sopivasti portaiden pielessä, niin ei tarvinnut lähteä merta edemmäksi kalaan, tai tässä tapauksessa pihapenkkiä kauemmaksi marjaan.

Pihaporo tuli taas nyhtämään joutilaita ruohoja ja muita vegaaniheiniä.

Kuvaajan huomattuaan tuumi: "Älä huoli, en minä vattuja syö, näitä heinia ja horsmia vain pistän poskeen."

"Jahas, jos kävis katsomaan onko kellarin kulmilla purtavaa..."

Yhteisymmärryksessä puuhailemme pihalla kumpikin omiaan.