Värit vähissä, lumisokeutta ilmassa

Vuoden lyhyimmät päivät alkavat olla ohi.

Värit ja valo loistavat silti vielä poissaolollaan.

Filmin tuhlausta, olisi värifilmin käyttäjä sanonut aikaan ennen digikameroita...

 

Lumiset puut jököttävät taakkansa alla

Lunta on nyt jo sen verran että alkaa olla jouluisan näköistä, mitä se jouluisen näköinen sitten onkaan.

Mukavaa oli silti kahloa umpihankea metsässä ja ottaa muutama kuva.

Pian saa jo kaivaa sukset esiin, koska kohta eivät saappaanvarret enää riitä lumessa tarpomiseen.

 Sillälailla tällälailla tänään.

Kaamoshuojennus iskee kuin miljoona volttia

Keskipäivällä ei paljon aurinkoa näy, kuukin on korkeammalla.

Kaamos onkin tuon kiertolaisemme juhlaa, ei ole aurinko pilaamassa sen valoa.

Pakkasta on sen verran että ilmakin on huurussa.

Kohta jo pilkkikansa pääsee haalareineen meditoimaan järven jäälle.

Vene odottelee jo kevättä ja sulia vesiä.

Nyt odotellaan että päivät kohta pitenevät ja lumi-infermo tulee.

Joki sinnittelee vielä jäiden puristuksessa.

Pian sekin hiljenee.

 

Lumetonta, jäät vain jäljelle jää

Ensin on pikkupakkasta, sitten saadaan vesisadetta ja lopulta taas pakkasta.

Järvi ei tiedä olisiko sulana vai jäässä.

Kova on rytinä ja pauke kun jääpeite yrittää kasvaa.

Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu ja pilkkikansalainen pääsee nuokkumaan avannolle.

 

Järvikuvia

Aamulla oli muutama pakkasaste kun sumu alkoi laskeutumaan.

Tai saattoihan tuo noustakin, mistä sen tietää.

Usvaa alkoi olla auringonnousun aikoihin niin ettei kauas enää nähnyt.

No, eipä järvellä ollut paljoa mitä katsella, jäätä ja lunta vain.

Siinäpä silti tihrustat.

Veneet jotka eivät ole tajunneet seilata etelään, talvehtivat rannalla odotellen seuraavaa kesää.

Päivällä aurinko nousi vielä sen verran että usvat kaikkosivat vuorten taa.

Ero aamuiseen oli huomattava.

Järvikin alkoi pitämään kuminaa ja rutinaa.

Auringonsäteet valaisivat vastarantaa hetken kunnes valo alkoi hiipua taas.

Kaamosta kohti mennään ja järvi soi.

 

Tip, tap, tipetitap, syksy on taputeltu

Talvi tulee, ei auta mikään.

Lämpimät hönkäyksetkin jäätyvät ilmaan.

Uimapaikka saunasta pulahtamiseen on vielä auki. 

Veteen pääsi hyvin, mutta ylöstulo oli hankalaa, olihan laiturintapainen jäässä.

Hengenlähtö on lähellä jos tuohon ei keksi ylentävää patenttia.

Jokikin alkaa olla suuta myöten supussa.

Pieni avanto sinnittelee vielä.

Taitaa olla soutelut soudeltu tältä vuodelta.

 

Aurinko nousee, aikainen lintu nappaa kuvan

Tänään oli aurinko myöhässä. Piti odotella tunti että se näyttäytyisi taivaanrannalla.

Ehtipä siinä aamukahvit juoda.

Hämärän jälkeen alkoivat väritkin leiskua, järvi oli tyyni, se ei pahemmin loiskinut

Hieman oli jääriitettäkin rantavedessä, kohta pääsee pilkille!

 

Linnut paskovat, miehet kertovat

Pihlajankukat ovat marjautuneet ja maistuvat kaikenlaisille tirpoille

Punatulkut lymyilevät aamuhämärissä pihlajan syövereissä.

Ei siinä mitään, hyvä kun marjat maistuvat, mutta kun ensin syödään itsensä ähkyyn ja sitten paskotaan portaille...

Joku roti pitää olla.

Tämä fiksumpi siivekäs oli sentään paskonut kätevästi harjan viereen ja helpottanut satunnaisen ovesta kulkijan siivousurakkaa.

 

Aamukuuraa, puuroa ja aurinkoa

Aamulla kasvit olivat peittyneet kuurakerrokseen.

Mittarissa -5° ja aurinko nousee.

Taitaa olla jo syksy.

 

Wanha walokuwa, värit eivät hurmaa ketään

Kun ei ruska wärjää, niin pitää nyt wanhan ajan musta-walkoisia kuwia ottaa.

Eipä silti, puro on varmaan aivan samannäköinen nyt mitä se oli 70 vuotta sitten sen ajan kuvissa.

Rannat ovat vain kasvaneet puutaheinää niistä päivistä.

 

Pystykuvaperjantai, sienitietous hukassa

Sieniä on nyt kuin eh... sieniä sateella, vaikka eihän nyt ole satanut pitkiin aikoihin.

Taitavat vanhasta muistista putkahdella maan pinnalle, satoi tai paistoi.

Koivun sieni ei säistä piittaa, en maistanut mutta olisikohan pakurikääpä.

Tai sitten ei. Kuka näistä tietää.

Tämä on kai haavanpunikkitatti, tai sitten ei.

Kuka näistä tietää.

Viimeisenä, mutta ei vähimpänä on sitten kai tuhkeloihin kuuluva nuijakuukunen tai joku muu punkelo.

Tai sitten ei. Kuka näistä tietää.

Tälläisia tatteja ja muita punkeroita on nyt kaikkialla.

Syötäviäkin ehkä, tai sitten ei.

Kuka näistä tietää.

 

Sadetta, sateenkaaria ja sieniä savipedillä

Saunan lämmetessä on mukava muistella eillisiä.

Vettä satoi ja aurinko paistoi, aivan kuin olisi tullut kesä nyt syksyn keskelle.

Sateenkaari tuli tietysti paistattelemaan taivaalle ja mikäpä sitä oli kuvatessa, koska maisemallisesti kotiranta on ihanteellisesti asemoitunut. Ilta-aurinko paistaa matalalla selän takaa ja sadepilvet poistuvat yleensä vastakkaiseen suuntaan.

Sienetkin olivat asettuneet siististi jonoon, tai riviin, miltä kantilta sitä nyt katsoo.

Soratiekin oli kuin hienointa savea

Sellainen oli tämän päivän katsaus eilliseen.