Kesällä syödään salattia

Kauniina kesäpäivänä pienet nilviäiset ja muut lierot roikkuvat koivun lehtien alapinnalla mussuttaen vihreää.

Tämä tuntemattomaksi jäänyt madokas ei kuvaamisesta paljoa hätkähtänyt.

Tai sitten se ei vain puhunut ruoka suussa.

Joutilas ei ehdi, laiska ei viitsi

Muurahaisten kuvaaminen on leppoisaa puuhaa; sen kun vain tökkää kameran muurahaispesään ja alkaa laukoa. Kohteet vilistävät edestakaisin etsimessä ja aina löytyy joku jolla on aikaa poseerata.

Kymmenestä kuvasta olikin heti ensimmäisenä otos jossa kusiainen, tuo metsiemme maamyyrä ja ikiliikkuja oli pysähtynyt töllistelemään kameran linssiä.

Muissa kuvissa ei sitten paikallaan seisoskelijoita näkynytkään.

Keon komissaari ja politrukki oli käynyt ojentamassa moista laiskuria ja pitänyt palopuheen joutilaisuuden rapauttavasta vaikutuksesta muurahaiskunnan yhteiseen tulevaisuuteen.

Sellaista se on muurahaisen elämä.

Kuvaajalta menevät floorat sekaisin

Pienkasvustoa kuvatessa tulee vasta jälkeenpäin ihmeteltyä, mitä on tullut kuvattua.

Kun on liian lähellä, ei näe kauas.

Tämä on kukka tai mikä lie heinä ja tötterökasvi. Ehkä puu.

Botanistit määrittelevät ja kieriskelevät latinankielessään, mutta sen tiedän, että tämä ei ole sieni.

Jos se ei kasvaisi tuossa pihapiirissä, voisi se olla vaikka päärynä.

Kuka sen kukan tietää.

Kirvaaminen auttaa miestä mäessä

Töräsin kirvaan kontatessani pitkin perintömaita kameran kanssa.

Kirva, tuo luontomme pieni vihreä lypsylehmä mustine peräpään suuttimineen herättää assosiaation keskustapuolueen suhtautumisesta tavallisiin kansalaisiin.

Julkimoiden ja muiden populististen kepulikeinojen jälkeen jäljelle jää vain valehteleminen, jolla vaalikarjaa yritetään lypsää.

Muurahaisethan lypsävät kirvoja oikein työkseen ja pitävät kirvastoa, tai kirvatarhaa, miten vain sen haluaa ilmaista.

Leppäkertut taas syövät kirvoja, biologia ei ollut vahvin puoleni koulussa joten en ole tästä varma, mutta Rkp:lla oli ainakin joskus vaalimainos jossa esiintyi leppäkerttu.

Tänä kesänä en ole nähnyt vielä yhtään leppäkerttua, mutta muurahaisten ja leppäkerttujen väliin jäävät kirvat ovat ilmeisesti aikamoisessa pyörityksessä.

Keskustapuoluetta ei voi tunkea edes seinän tilkkeeksi, koska keskusta pettää aina.

Leppäkertuista en tiedä.

Puut puistuvat mennessään

Lähikauppaan, eli myymäläautoon oli hankittu sirukortin lukija sitten viime kesän.

Kuskin kanssa jännitimme löytääkö tietokoneistettu laite internetin ihmeellisen maailman kautta yhtään minnekään tökättyäni korttini siihen.

Laite toimii kuskin mukaan "No joo joskus tai sitten ei."

Syrjäkylillä tuo internet on aika puun takana.

Aikansa vaiettuaan tekniikka toimi kun toimikin ja sain saunakaljani maksettua.

Maailmanlopun meininkiä tämä.

Hermot menee jos kauppareissusta tulee tällainen thrilleri, vaikka kauppa tuleekin tarvitsevan luo.

Sanokaa vaikka vanhaksi kävyksi, mutta perinteinen höylä oli idioottivarma ja aina toimiva, ns jokapaikan höylä (sic!), kuten poljettava Singer-ompelukone tai Hammond-urku.

Nokkahuilusta puhumattakaan, jos vain henki pihisee.

Kesäpäivä koppakuoriaista heiluttaa

Koppakuoriainen, tuo ilmojemme yrmeä siipiveikko saa kokoonsa nähden aikaan melkoisen pörinän.

Ei pikkuötökkää kai muuten kukaan huomaisi.

Tehtyään itsensä tykö oli aika tarkastella lähempää tuota kilpiliitäjää:

Tarkemmin ajatellen on mukavaa, että tämä dinosauruksen ja lentokilpikonnan sekoitus on pieni ja suurimman osan ajasta melko huomaamaton, vaikkakin äänekäs otus lentäessään.

Pörisköön rauhassa.

Pyhäpäivän joukkojenhallintaa

Järveltä kantautunut älämölö johtui paikallisen nuorison parveilusta.

Mokomatkin huligaanit. Annoin niille ajattelemisen aihetta.

Täällä ei melskata eikä häiritä luonnon rauhaa.

Jengiytyminen on toimettomuuden seuraus.

Runot muuntavat todellisuutta

"Runosuoni kukkii", tuumasi se entinenkin mies kun huussissa pieraisi.

Entisenä kemiläisenä olen vahvasti sitä mieltä, että Pohjolan Sanomat eli Sontasiioni oli takavuosien parasta hussilukemista.

Tuo keskustapuoluetta lähellä olevan äänenkannattajan uutisoinnin jälkeen lehti kävi mainiosti ns. intiimipaikkojen puhdistukseen.

Vanhaa Pradva -vitsiä lainatakseni: Pohjolan Sanomia ei kannata käyttää Porin Matin sytytykseen, koska totuus ei pala tulessakaan.

Kuusamossa perseet on perinteisesti pyyhitty joko Kalevalla tai Koillissanomilla, riippuen metsien koosta.

Tämän asiaankuulumattoman ja asiasta irrallaan olevan aasinsillan jälkeen pääsemmekin itse asiaan, eli miten maan kuivuminen vaikuttaa hyvinvointiin.

Mukavampaa se on kuivalla maalla rötköttää makro-objektiivin kanssa elukoita ja muita riippakoivuja valokuvaten.

Sateen kostuttama heiniö kun on kovin märkää.

"Kukat kukkii ja Olmit haukkuu", kuten entinenkin nainen sanoi.

Pitäisikin taas kuunnella Juhani Peltosen kirjoittama Elmo tässä joku päivä, jos sen nauhan vielä jostain löytää.

Vanhat radiokuunnelmat ovat kierrätystä parhaimmillaan.

Kesä on nopea käänne

Sen minkä mokkulan hitaudessa häviää, ilmojen pitelemisessä voittaa.
Sää on kuin Mikko Alatalon silmälasit.
Päätin lähteä järvelle käppäsemään koska ilta oli mitä kaunein.
Laitoin kumisaappaat jalkaan ja sivelin hieman Maken hyttysvoidetta, tuota mehiläisvahan, pikiöljyn ja ruusuöljyn sekoitusta iholle.
Mainiota ainetta, vaikkakaan ei enää niin tehokkaasti sääskiä karkoita, onhan purkki jo toistakymmentä vuotta sitten hankittu.
Mukava tervan tuoksu siitä kuitenkin löyhää, eikä sitä tarvitse pestä pois ennen nukkumaanmenoa.
Muutamassa minuutissa ilma muuttui kuitenkin ilta-auringosta Mikko Alatalon lauluksi ja sitten satoikin jo kunnolla.
Että näin tänä iltana.

Lintu teki pesän eteiseen

Mökin terassikaden avajaiset lähestyvät. Harmaasieppo muutti vuokralaiseksi terassille ja pyöräytti pari viikkoa sitten kaksi munaa.
Siinä istuu emäntä hautomassa ja isäntä kantaa ruokaa minkä ehtii.
Aina näköjään löytyy tirppoja, joiden elämää joutuu seuraamaan kameran kanssa.
Saa nähdä minkäläinen hässäkkä tästä vielä syntyy kun poikaset kuoriutuvat.

Kylmää kyytiä Kitkalla

Joka heinäkuiseen tapaan olen siirtynyt Kitkan rannoille palelemaan.

+7 astetta ulkona ei paljon naurata, mutta mökissä lämpö pihisee poltettuani pesällisen, enkä puhu piipunpoltosta.

Paleleminen on taitolaji ja Turun helteet alkoivatkin jo rassaamaan

Kylmän kanssa pärjää aina, mutta liian kuumuuden kanssa on helisemässä.

Että tätä rataa tänään.

Turku, tuo rockin kivinen underground

Turun linna on aika rock.
Se toinen rock on tietysti Kakola.
Ruisrock on pelkkää piimäpartojen haahuilua ja tyhjänpäiväistä parveilua metelissä.
Joka tapauksessa: uudenkarhean Mokkula -merkkisen viestintäpulikan testausvaihe saavuttaa nyt äärimmäisen jännittävän kulminoitumispisteen.
Liikkuuko data ja opinko käyttämään MacBookia suhteessa jokapäiväiseen leipääni.
Jos hyvin käy, raportoin seuraavat puolitoista kuukautta Kuusamosta, tuosta öttiäisten ihmemaasta.