Kirkkaus tekee paluun

Eilen tuli pyöräiltyä Pahaniemessä päin.
Näyttää uhkaavasti siltä, että kesä on tosiasia.

Vihreydestä viisastuneena päätin pestä ikkunoistani muutaman vuoden savet pois.
Ja ihme ja kumma: ulkomaailma ei olekaan harmaa.
Ikkunanpesun jälkeen näkee työnsä tulokset.
Tai siis ei näe. Siis eihän tästä näe mitään.
Tai näkee, mutta mitä vähemmän ikkunaa sen parempi.
Ennen sentään erotti ikkunan.
Kuvan lievä aaltoilu johtuu siitä, että lasi on nestettä ja tämä ikkuna on hieman valahtanut 60 vuoden aikana.

Pieneksi menee ennen kun loppuu

Ruuvailu on joviaalia toimintaa. Sen takia tässä kuva ruuvin kannasta.
Kannattavuuden paksuus on 3mm.
Siitäpä väännät, eli pienet ovat meikäläisen huvit nykyään.

Putken pojan koston paluu

Putkinäköisyyttä tai ei, mutta mustiin putkiin on turha tuhlata värejä.
Mustuus sopii putkiin paremmin kuin kukerrus.
Väreilköön muut tötteröt ja tuubit mielensä mukaan.

Aamun varhaisuus johtuu kellosta

Sunnuntaiaamuna viiden aikoihin töistä tullessani sain nauttia varhaisesta hiljaisuudesta, jonka rikkovat vain tauoton taksien virta Naantalin pikatiellä ja satunnaisten kulkijoiden humalainen örvellys heidän horjuessaan keskustan juottoloista kohti Jyrkkälän ja Suikkilan kaupunginosia.
Pari lintuakin oli etsimässä sitä surullisenkuuluisaa aikaista matoa ratapihan yllä.

Kaunenkulman myllerretty maa oli saanut seurakseen valokuvauksellisia putkiloita.
Sanokaa "Muikku!"
"Räps!" ja tötteröt on ikuistettu ennen maahanpanijaisia.

Taide, tuo suonsilmäke

Tänään en ole jaksanut muuta kuin kuvata rönsyjä likaisen ikkunani läpi ilta-auringon kilossa ja ruuvata hieman taiteellista vaikutelmaa otokseen.
Lievä epäterävyys johtuu ikkunan pinnan savi- ja pölykerroksesta.
Onneksi pääsee yöksi töihin.
Loppuu tämä säätäminen hetkeksi.

Sääksikausi herättää lämpimiä tunteita

Tänään piti taas muistuttaa itseään siitä, että kun antaa kuvalle nimen niin voisi sen nimen sitten kirjoittaa jonnekin muistiin.
Ettei tarvitse käydä koko kuvakirjastoa läpi löytääkseen yhtään mitään.
Tässä kuva Ruissalon valtatiestä.
Siispä kysyn: Onko Hailuodon sääksi vaiko Saaristomeren sääksi se oikea "Pandion Haliaetus" (Linnaeus 1707-1778) joka räjäyttää pankin (tai pesän tässä tapauksessa) tänä kesänä?
Pesien sota käy kuumana.
Kumpi on kumpi ja luulot pois.

Pahvi on voimalevy

Tänään haistelin LP -levykansiani.
The Astrud Gilberto Album tuoksuu edelleen yhtä hyvältä kuin kuulostaa.
Rushin Hemispheres, joka on sisäkannen mukaan "processed through the Duffoscope!" tuoksuu edelleenkin samalle kuin vuonna 1978, ehkä hieman miedommin.
Sugarloafin Spaceship Earth on säilyttänyt tuoksunsa parhaiten.
En nyt ole mikään perverssi ja haistele kaikkia levyjäni, mutta Sugarloaf vie minut takaisin aikaan jolloin olin onnellisen tyytyväinen ja tietämätön mistään.
Pahvin tuoksua ajalta kun levykannet tehtiin Amerikassa ja Enso teki lautoja ja maito oli muovipusseissa.
Oi niitä aikoja.

Piispan paskahuussi

Turun Koroisiin saatiin ensimmäistä kertaa 1200 -luvulla asumaan piispa, joka nyt ei itse asiassa asunut siellä.
Kerran tuo mainio mies, jonka ainoana tehtävä oli käännyttää pakanalliset suomalaiset Jumalan valtakunnan alaisuuteen, kävi kuitenkin ruoskimassa palkollisensa.
Saatuaan tarpeekseen hän astui huoneeseen jossa kuninkaatkin käyvät yksin.
Sen kunniaksi Turun Koroisissa on valtakunnallisesti merkittävä muinaisjäänne.
Täällä eivät pasko kuin piispat ja paavi.

Kevään porsas kukertaa

Ruissalo oli tänään valtoimenaan kulta- ja muita multavuokkoja, vai mitä lie kulleroita ja vesipäästäisiä ne nyt olivat.
Tämä silmiä hivelevää modernismia ja urbaania elämäntapaa henkivä keltuainen oli siitä jykevimmästä päästä.
Mikä lie vesikkokasvi, kun lammen rannassa jököttää.
Aika sika, kukaksi.

Sisäinen takapiha avautuu

Joskus on mentävä talon taakse löytääkseen sisäpihan.
Toisinaan sisäinen takapiha on silmien edessä.
Tämä takapiha on lähitalon sisäpiha.
Olen siis vieraalla maalla, toivottavasti en saa tästä takautumia tai muita hiertymiä.
Taidankin laittaa levylautaselle Grandmaster Flashin & The Furious Fiven New York New York -singlen välttääkseni enemmät flashbackit.
Kuuntelinhan rap-musiikkia jo vuonna -83, ennen kuin sitä oli keksittykään.

Verhoja ja muita taloustarpeita

Talvisin tulee tavaksi olla aukomatta verhoja päivisin, koska se on turhaa.
Sisällä on valoisampaa kuin ulkona.
Kevättä kohti mentäessä valo ulkona lisääntyy, mutta silti verhoja ei tee mieli aukaista.
Vihdoin juhannuksena aurinko paistaa yölläkin, mutta on jo liian myöhäistä.
Päivät ovat alkaneet lyhentyä ja yöt pitenevät.
Verhotkin ovat jo hapertuneet ja kopperoituneet vuosien saatossa.
Avaaminen saattaa vain vahingoittaa niitä.
Parempi siis pitää verhot kiinni.

Kesän kiehiset

Huhtikuun viimeinen päivä oli eilen. Sadattuhannet kalenterijuopot rientävät hymy huulessa masentavista design -asunnoistaan yleisille paikoille esittämään humalaisia idiootteja.
Karnevaalit eivät kuulu suomalaisuuteen, oppikaa se nyt jo pikkuhiljaa.
Karnevaalit kuuluvat vuorten taa.
Vuoret ovat niitä surullisenkuuluisia kaukaisia kukkuloita jotka vain siintävät horisontissa, kuten Saana tai Matternhorn.
Onneksi kotipihalla on auvoisaa.