Langattomuus tukistaa

Jokasen tapauksessa, kuten entinenkin mummo sanoi pudottuaan kaivoon: "Nyt vituttaa ja palelee, mutta minkäs teet".
Siinäpä pärrää.
Tuli tuossa mieleen langattoman wlan-verkkoni nimi, kun ei muutakaan elämässäni ole.
Mielikuvituksen puutetta tai sitten vain kirjan selkämys, mutta Hirvipuisto on hyvä nimi myös lapselle, koiralle tai muulle kotieläimelle.
Naiselle se ei sovi.

Nuppilan nupit

Kaikkien nupit eivät aina näytä samaan suuntaan samaan aikaan.
Siksi ihmisten nupit ovat noin vapaasti käännettynä joskus sekaisin.
Sekaisin olevat nupit, jotka ovat keskenään pienessä tilassa samaan aikaan, tietävät mitä on tilan ahtaus.
Vähempikin tilannekomedia ahdistaa, kuten entinenkin väkiparta tokaisi.
Nuppeja kuitenkin tarvitaan.
Vaikka huumorin kukka on ahdas, nuppi voi selvitä.
Entisten miesten tallenteet tähdentävät tätä.

Seniilit elävöittävät naapurustoa

Joku sanoi, taisi olla Mark Twain -vainaa joka huomasi, että kun ei valehtele, ei tarvitse koskaan muistaa mitään.
Aika sen kultaa, sedimentinkin.
Että mitenkä?

Aika, moista kulkua kerrakseen

Tautofonian uhallakin pitää todeta, että aika on mennyt kaikkeen muuhun, paitsi kameran kanssa räpläämiseen ja puuhun.
Aika on muutenkin suhteellinen käsite.
Einstein oli kuitenkin sen verran juoni, että jätti madonreiän mentävän takaportin ajattomaan ajatuskulkuunsa.
Kateelliset keksivät siitä sitten aikapommit ja muut kulkuset.
Siinäpä kilistävät ajatuskulkusiaan ja viheltävät mennessään kuin mitkäkin sekundantit.

Avoin sivu häpeilee

Hallitus haluaa nostaa yleisen eläkeiän 65 vuoteen.
Mikäs se siinä. Mukavaa se.
Valtiolla on tarjota töitä kaikille suomalaisille eläkeikään asti.
Kyllä tulee virastoissa tiskin takanaa ahdasta.
Pääasia, että on töitä riittää, kuten silläkin itäblogin, eh... plokin rautatievahdilla, joka uskollisesti istui kopissaan yli kymmenen vuotta, nousi päivittäin kiskojen varteen odottamaan junaa mikä ei koskaan tullut ja palasi tyytyväisenä koppiinsa takaisin odottamaan seuraavaa junaa joka ei koskaan tullut.
Palkka tuli toki säännöllisesti.
Jossain vaiheessa joku oli unohtanut sanoa jollekin jostain jotain.
Kaikki vain kuuntelevat, eikä kukaan sano mitään.
Jotenkin tulee mieleen Hiroo Onoda.
Siinäpä mökötät.
Elämä on avoin latu.