Aurajoki tyynenä lilluu

Kerrankin tuli nähtyä joki joka ei valu ylävirtaan. Kuusamossa lohikin nousee kutemaan alavirtaan.
Tyyni oli aurajoki aamutuimaan.
Aika rauhallista se.

Kadut risteävät vaihteen vuoksi

Risteys.
Siinäpä se.
Peleng ja aurinko.
Mustavalkoisuus korostaa mielestäni kuvan palloisuutta.
Aika tanga tai sushi.
Sunzi, sanoisin.

Öttiäiset kirmaavat vuorten taa

Pakenevia pöytiä ravintolapanimon, tai vice versa, pihalla.
Androidit kipittivät äänekkäästi ties minne.
Onneksi olin minä.
Hopi hopi, tai tulee pataa.

Tyyneys joessa, uhattuna pullistelee

On purjelaivoja ja sitten on Purjelaivoja.
Siinä missä Sigyn on laastareissaan maahan pultattuna omassa eriössään hajoamisen partaalla ja ikuisen remontin kourissa, Suomen Joutsen rampana lojumassa Aurajoen liejussa muistona entisestä suuruudestaan, purjeettomana ja alastomana, tulee Ruotsista Götheborg pulleine purjeineen ja mahtavine peräsimineen muassaan Ingebårg ja Sten ja moni muu.
Vuonna 1745 haaksirikkoutuneen laivan kopio uhkasi viriilillä olemuksellaan Turkulaisia laivanraatoja siinä määrin, että vastaan oli laitettu sotilastykkikonevene Karjala.
Siihen toppasi meno.
Jo saavat Sigyn ja Suomen Joutsen jatkaa rauhassa mädäntymistään kaukana merestä, näkemättä takaumaa menneisyydestään.

...ja lissää pullaa. Götheborgissa on aika hienoja yksityiskohtia. Se, lentääkö se vai ei, on sivuseikka.
Kaunis kuin mikä.

Hyvä peräpeili, sanoisin...
Kauniit käsintehdyt köydet.
Muutenkin aamu oli lenseä, suorastaan levoton.

Härpäkkeet vilisevät silmissä

Tässä on oltu nyt niin monta kertaa sillan alla, joten tässä piristävää kuvaa aamuiselta ylikulkusillalta.
"An overpass", kuten Wymondhamissa tupataan tokaista hilpeästi.
Norfolk on tutkimatonta seutua, mutta totta se lie.
Tässä kuitenkin PacMan syömässä nimeään.
Rautatien ylittävällä sillalla.
Syyttäköön itseään.

Kaloja kiusataan

Ei mikään kalahissi, mutta kalaporras. Vettä moisessa vekotuksessa ei ollut, mutta kalojen odotetaan ilmeisesti kävelevän portaikkoa pitkin ylös sielu sinisenä.
Ensin padotaan vapaat kosket ja sitten rakennetaan betonista rappuset ja sanotaan kaloille, että "Siitäpä kävelet kotiosi, eväkäs, mitäs siinä räpistelet, senkin lahna, tai mikä lie muikku!"
Eikö portaat kelpaa, kiittämätön?
Siinäpä rimpuilet.

Kumpuja kerrakseen

Tänään tuli pyöräiltyä Maariassa ja Halisten suunnassa. Maarian kirkon lähistöllä olevat muodot ovat aika... muodokkaita. Tylsiä kuin mikä, mutta pienellä kuvankäsittelyllä saa tylsästäkin kummusta melko kukkulan.
Ei sitä näin juhannuksenakaan ole parempaakaan tekemistä kuin säätäminen.
Siksipä tässä juhannusromanttinen näkökulma aiheesta.

Silta ylitse minuuteni: Siinäpä törrötät

Sillan ylitys voi olla joskus hiuksia nostattava kokemus.
Sillan alla elämä vasta onkin hämärän rajamailla.
Sillan, joka vie, on myös tuotava.
Sillalailla. Aika haiku se.
Tämä uusi härpäke, jonka tuohon laitoin ottaa aikansa. Onhan se kiva nähdä, että joku Ghanassa tai jossain muualla Ameriikassa katselee minua juuri nyt.
Sillan alle piiloon vain.

Saaristolaisuus limppuilee

Ruissaloon menee silta, koska Ruissalo on saari.
Hienoa se.
Mutta onko korrektia nimetä silta, joka vie Ruissaloon Ruissalonsillaksi.
Ruissalonsilta kuullostaa samalta kuin yhdyssanavirhe sivulauseessa.
Liikaa tavulauseita.

Hitaasti kastuvat soutuveneet

"A house for the retarded boats", eli venevajaa hitaammille.
Nopeammat veneet ehtinevät syvemmille vesille kuolemaan.
Lasikuitu ei lahoa, sanovat.

Amerikanmopon kalpea häivähdys

Tuon potkurin kun roottoripyöräilijä saisi rollaattoriinsa surraamaan, niin jo loppuisi yksipyttyisen moottorin säälittävän surinan yliarvostettu hurmahengen nostatus jalkojen välissä.
Eli, on koneita ja sitten taas on oikeita koneita.
Siinäpä pompit pyttysi päällä, rutjake.
Peleng 3.5/8A, aukot kohillaan.

Tuliukkoa hakemassa

Aamutuimaan Turun kaduilla näkyy pelastusmiehiä pelastamassa sänkyynsä tupakka suussa sammuneita juoppoja.
Oman sängyn polttamisesta pitäisi rangaista Hetekalla.
Heteka on rautasänky ja muutenkin epämukava.
Kivaa se.

Pyöveli kaataa aitoja

Vanhakansakin sen tiesi, että jos naama on koko ajan väärässä, niin siihen se jää.
Turha siinä sitten on hymyillä jälkeenpäin.
Kuumina kesinä lapissa laitettiin ensin paskanpuhujat pellolle seisomaan ja sitten tyhjän märisijät perään.
Jo saivat lehmät syödäkseen. Ja syksyllä oli hyvä sato.
Toista se on nyt.

Abstrakti pukama laitamyötäisessä

Kellertävä mötkäle pullistelee laiturilla sitoen laivan itseensä.
Tai päinvastoin.
Peleng, f5,6 ja 1/500 sekuntia ajastaikaa tuhrattu tähänkin hetkeen.

Kukka vaanis mua varaanina

Turussa ei kukka puhu kenellekkä mittä.

Silti, aina kun on jossain, ni joku on piikittelemäs koko ajan!
Semmottis tämmöttis.
Sinirinta tai joku heinä töröllään.

Takapihojen taikinakoukut näkökulmineen

Työpaikkani takapiha on jäänyt aina mysteeriksi. Sinne vie hiekkatie, kuten vanhassa iskelmässä sanotaan. Koskaan en ole siellä käynyt, vaikka olen ollut 18 vuotta töissä aivan vieressä.
Siispä suuntasin tänään töiden jälkeen siinä viiden kinttaalla auringonnousun aikaan kameroineni tutkimusretkelle Suureen Tuntemattomaan. Punainen kuja sieltä löytyi.

Sieltä löytyi myös paikka johon rautatiet menevät kuolemaan, kuten elefantit salaisiin luoliinsa.
Lopullinen ja lohduton näkymä heti aamutuimaan.
Tästä ei mennä. Enää.
Hieno on myös logonsa. Reikä, jonka ympärillä on pallomainen pelti.

Vai liekö tämä sittenkin kaiken alku, tuo mystinen siemene, josta tulevat kaikki pallot ja muut palikat. Katsantokannasta riippuen, tähän loppuu kaikki, tai tämä on lopun alun päätepiste.
Niin tai näin, tein väärin päin, lainatakseni erästä kuplettia; vai Polkka-Saarnion renkutusko se oli.
Siteeraan kohta humppaa kuin entinenkin postimies.
Pois, pois... noh, pois se minusta.