Tuli tuossa joulukortti. Aivan puun takaa.
Koskaan en ole joulukorttia lähettänyt ja nyt paukahti odottamatta moinen postiluukusta pari päivää sitten. Ajoitus oli täydellinen. Jos olisin huonoa omatuntoa väristen heti syöksynyt tilaan jossa myydään joulukortteja ja muuta kilkettä, koukannut postimerkkikaupan kautta ja juossut tukka tulessa ympäri kaupunkia psykoottisten, joululahjoja hamstraavien, toisiaan tönivien ja epätoivon ja raivon kiikkustuolissa matkaavien ihmisten seassa etsimässä posti... eh, laatikkoa? luukkua?, olisin nipin ja napin ehtinyt ostaa, nuoleskella ja lähettää moisen lipareen perjantaiksi vastaanottajalle.
Sekunnin murto-osan harkittuani ajattelin jättää väliin.
Ajatus on toki loppujen lopuksi materian ylivallan ja pannukahvin keiton välineenä tärkein.
Muutenkaan en ole lepertelyn ystävä.
No comments:
Post a Comment