Joskus raskaan työ-yön jälkeen jaksaa vain käännellä jalustalle asennettua kameraa ympäri ämpäri sohvalla istuen.Syystäkin ihmettelin, että mitä taas tuli kuvattua, mutta siinähän ovat sormenjälkeni AP&M CO:n valmistaman slide-putken päässä. Vasemmalla sijaitsee Korgin GT-60X kitaranviritystoosa, joka "jäi" joskus minulle jonkin keikan jälkimainingeissa. Koko komeus makaa vuoden -65 Hammond L-100 putkilourkujen päällä.
Hukkasin kuvan EXIF-tiedot, kun rajasin originaalin, mutta välähdys on jalustan kanssa kuvattu, melkein pimeässä, piiitkällä valotusajalla iso 1600, peili lukittuna ja silleen...niin 300mm kakkula ja 1×4 telejatkumo.
Tuo ISO eli ASA -lukema on nyt nykyaikana aika viitteellinen. Toista se oli ennen, kun TRI-X filmiä prässättiin... PAN-X oli toki herkempää, mutta itse pidin siitä TRI-X:n joustavuudesta. Ylivalotus ja alikehitys... sillä sai mukavat rakeet mustavalkokuvaan, ja sävyt olivat aivan jotain muuta... noh, TRI-X:ää pystyi prässäämään jopa tuohon 1600 ASA:n lukemiin. Nykydigikameroiden luuloherkkyydet ovat mielestäni mutu-tuntumaa.
Täällä on nyt ainakin muutamia kuvia, mutta kovin hienosti näissä näkyy TRI-X:n erinomaisuus vaikeissa oloissa. Kaikenmoista sitä asian tiimoilta löytyy. Noh,
TRI-X on 400 ASA herkkää, mutta mitä valovoimaista tekniikkaa.
Filmiaikana kaikki tapahtui pimiössä, kemikaalien huurussa... Ei ollut photosoppeja, oli vain mies paperi ja litkut.
Mutta se oli silloin kun kamerat olivat rautaa.
Ja suurennuskoneobjektiivit Schneidereitä.
No comments:
Post a Comment