Ja tapahtui näinä päivinä...
"Poika! Tulehan vähän tänne! Emolla on vähän asiaa, katoppa ku nyt on semmonen tilanne, että se tissin imeminen loppu tähän!"
"...?"
"Emo kävi hakemassa vähän opetusmateriaalia."
"...!"
"Nyt opit miten myyriä ja muita luikeroita oikein metsästetään, net kun on meidän ruokaa."
"Ensin hiivit kuin kusi sukassa vähän sinne tänne pälyillen otuksen vanaveteen..."
"...?"
"Muistat vain sinne-tänne pälyilyn ja unohda ne sukat, se on vain sellainen sanontatapa."
"Kun pääset tarpeeksi lähelle, tuijotat tiukasti saaliin häntää ja hiivit hipi-hiljaa tappomatkan päähän."
"...?"
"No semmonen käenmittanen matka, pöljäkö sä olet?"
"..."
"Ympärille ei sitten vilkuilla, katse saaliiseen."
"Sitten tähtäät tarkasti ja... ethän sinä edes kuuntele!"
"Äitii! Vie mut pois, tuo on ällöä!"
"Mää olen oikeastaan sellainen kavissyöjä, vähän ku jänis, siis sielultani.
Jänis on niinkun mun henkieläin.
En mää voi syödä myyriä!"
Herttilei sentään.
ReplyDeleteKuinka upea kuvasarja.
Kauanko kesti valmistelvat toimenpiteet ennen kuin lopulta päätyvät kuvasarjaan...
Eipä tuota tarvinnut valmistella, tulin ulos ja näin että ne parveili tuossa ja hain sisältä kameran ja aloin kuvaamaan mökin terassilta terassilta "räps, räps" vaan. Tuossa ne asuu liiterissä koko pesue.
ReplyDeleteOvat lähes kesyyntymisvaiheessa...
DeleteKerropa nyt vielä, onko tämä herkkä beibi hilleri vai pilleri vai kärppä vai mikä luonnon ihme! Hieno osuma kuvaajalle.
ReplyDeleteKärppähän se.
ReplyDeleteLoistava sarja ;)
ReplyDeleteLoistava sarja ;)
ReplyDeleteKyllä son siihen laihin sanottava - "Pojasta polovi paranee - kuvaajana'ki...!"
ReplyDeleteMainio kuvasarja, kiva varmasti seurailla kärppäperheen elämää ihan läheltä.
ReplyDelete