Monday, December 23, 2019

Harmauden syvin olemus


Harmaudessa on turha tuhlata värifilmiä.
Siispä nuukana miehenä kuvasin vain mustavalkoisa kuvia.
Välineenä iPhone11 Pro Max ja "kamerana" 645 PRO Mk III.


Joinain talvina tässä on hiihdetty.


Betonin kauneutta.


Mökki nököttää.


Aita tököttää.

Sunday, December 22, 2019

Lunta tupaan, sitä en nyt lupaa; kilisee kulkuset, kuuleeko kukaan?


Kuvitteluun taipuvainen sanoisi että on menossa jonkinlainen salaliittto valkeaa joulua kohtaan.
Toisaalta pian saattavat lumiset päivät olla takanapäin, ainakin täällä Turun seudulla.


Marraskuun lopulla aurinko pilkotti hetken sateiden lomassa.


Joulukuussa maisema onkin jo hieman vetisempi...


Ilmasto muuttuu, eikä aina parempaan suuntaan.
Rämmi siinä sitten vesisateessa, senkin joulupukki.
Porot kastuvat ja lahjat vesittyvät.

Saturday, September 28, 2019

Ruska tuo tuskan, puskalta lehdet vie


Tänään käveleskelin Turun kukkuloilla ja metsiköissä etsien sitä ruskaa.
Ainoa Ruska mikä tuli mieleen oli tuo jalo puolukkaviini jota nautimme kohtuullisesti joskus 80-luvun alussa musisoinnin yhteydessä.
Sorbus, tuo pihlajanmarjaviini, joka voitti sokkotesteissä ranskalaiset kilpailijansa mennen tullen, oli myös syksyn värejä kantava aperitiivi vailla vertaa, halvan hintansa takia myös laitapuolen kulkijoiden suosima juoma.
Siispä tässä pari kuvaa joesta.

  
Turun ruskaa piti avittaa Hipstamaticin avulla.
Mainio infrapuna-tekele -efekti.


Nyt tuli niin paljon vieraita kirjaimia että on pakko lopettaa tähän.

Friday, September 20, 2019

Tyyli on etuoikealla, kuvaus kulmassa


 Isäni valokuva-arkistoa tulee selattua aina sillon tällöin.
Selattavaa ja katseltavaa on vuodesta 1950 vuoteen 1999 asti, noin 70 000 kuvaa, filmikameralla tietysti kuvattu.
Yhteensä 64 gigatavua.
On siinä kameran suljin rapsahdellut ja filmiä palanut, filminkehityskemikaalit porisseet ja pimiön lamput poksahdelleet.
Viimeisimmät löytöni ovat melkein 60 vuoden takaa.
Nuoripari moottoripyöräretkellä jossain Kemin ja Ala-Kikan välillä, tiellä jota ei tänään tieksi sanottaisikaan.
On siinä välilevyt rytkyneet ja tukka tärissyt nahkakypärän alla.


Tyyli oli kuitenkin moottoripyöräsussun etuoikeus pitkälläkin matkalla, tukka oli hyvin ja ripset ojennuksessa.


Liekö ollut isäni ensimmäinen matka anoppilaan kun karttaa piti tutkia antaumuksella matkan varrella, ei ollut GPS -vermeitä, eikä oikein teitäkään.
Jawa kuitenkin jyrisi luotettavasti koko matkan.
Tämä taitaa olla yksi apukuvaajan ensimmäisistä otoksista, vieläkin hän ikuistaa isäukon toilailuja ja on silminä aina kun jossain on kuvattavaa koska "vanha horisko" ei näe kettua metrin päästä jos apukuvaaja ei siitä huomauta.
Ja matka jatkuu; en edes tiedä kuinka monta kuvaa isäukko on ottanut sen jälkeen kun "tiki" tuli.
Osa syystä on minun; näytin vuonna 2010 eräänä kohtalokkaana kesänä että "Katoppa ku miten teet blogin ja saat kuvia sinne, minullakin on blogi",
Siitä se sitten riemu repesi.


Saturday, August 24, 2019

Kotipuro sanoi soli, soli, siinäpä soliset


Niin kauan kuin muistan olen kuunnellut Rintajoen rauhoittavaa solinaa ja lorinaa.
Muistuu mieleen Kemijoen Taivalkosken jyrinä ja kuohunta joka kuului isän kotipaikalle aina, talvellakin kuuli jään alla virtaavan veden vaimean liikkeen jos kuunteli jokitörmällä tarpeeksi hiljaa.
Keväisin Taivalkosken luodessa jäitään, oli joskus aika ryminää.
Mökkipuro on aina luonut jäänsä hiljaa.
Kesällä Rintajoen jatkuva solina on rauhoittava ääni.












Soli se, tänään.
Hiljaisuudessa äänet merkitsevät.

Friday, August 23, 2019

Heinää jälkikasvulle, syökää porkkanaa

"Mammaa! Lisää ruokaa!", huusivat rätkänpoikaset hiljaa, etteivät muut pihapiirissä olisi kuulleet, vaikka kyllä me tiesimme missä rätkät pesii.

 

"Ei nyt helevetti, pitikin munia tämäkin touhu", ajatteli huoltaja.


"Etsinmpä tänään vähän pahemmanmakuisia lieroja niin ovat hetken hiljaa", ajatteli emo mielessään.
"Laitan puolet heinää mukaan."

Thursday, August 22, 2019

Puita ja huminaa

 Maasta, betonista ja raudastakin se pieni ponnistaa.


Tämä kasvintynkä oli tunkenut itsensä läpi Suomen Joutsenen laiturin, läpi betonin ja raudan.
Kasvikunta tunkee läpi kivenkin, jos on tarpeen.


Kuppikunta oli vahtimassa moista kasvia.


Metsän keskellä laivavanhus kohta lepää.

Saturday, August 17, 2019

Sanat muuttuvat, ihmiset eivät

Ennenaikaan, ennen intterwebbiä, oli helppo etsiä ulkomaankielisiä sanoja sanakirjoista, noista kirjajättiläisistä.
Entä jos kyseessä oli alatyylinen, jopa ***** luokaton sana, esimerkiksi elokuvassa?
Se oli yllättävän helppoa jopa kotisohvalla ainakin 1977 kun pappa kirjan osti.
Ei tarvinnut nousta sohvalta intterwebiin googlailemaan, koska intterwebiä ei ollut.
Leppoisasti löhöillen pappa otti esiin kirjan. Käyttöliittymä on erilainen kuin nykyisin, mutta hyvin yksinkertainen. Hetki selailua ja jo oli tuntematon sana painunut aivokoppaan.
Sieltä tieto tuli.


Tätä kirjaa lukiessa tuli 70- luvun lopulla uusia sanoja sanavarastoon punk-musiikkia kuunnellessa.

Saturday, July 20, 2019

Saunapuita ja Porin Matille ruokaa pitää saada


Saunapuun tekemisessä pitää ensin kaataa muutama puu.
Joskus innostuu liikaa.


Sitten onkin vuorossa rantteella puiden halkominen ja muu pieksäminen.
Pätkitään, heilutaan kirveen kanssa ja eikun pinotaan.


Pinoamisessa pitää olla tarkkana että ei tee epätarkkaa työtä.
"Väärin pinottu", kuten vanhakansa sanoo.
On kahta koulukuntaa, parkki ja tuohi ylöspäin-seurakunta tai sitten on alaspäin-koulukunta.


Oli miten oli, seuraavana kesänä on kuivaa ja tulenarkaa polttopuuta poltettavaksi.
Liiteri tietenkin jo pullollaan ties kuinka vanhaa halkoa, mutta lisä ei ole haitaksi.

Tuesday, July 16, 2019

Petzvalista itään


85mm Petzvalilla kuvaaminen on rauhallisen miehen hommaa.
Ensin valitaan kylmän rauhallisesti aukko joka halutaan ja sitten sujautetaan asianomainen metallilätkä objektiiviin.
Ruuvista väännetään tarkennus kohdilleen parhaan mukaan.
Kamerasta täytyy tietysti unohtaa kaikenlainen aukko- tai muu automatiikka.
Ja ei kun kuvaamaan.

 



Siinäpä aukkoja kerrakseen, joka lähtöön.


Objektiivi menneiltä ajoilta.
Tällaista tänään.

Saturday, July 13, 2019

Sukupuolineutraalia sinitiaismia parhaimmillaan


Lastenhoito on hektistä puuhaa.
Kakarat kiljuu nälkäänsä kuin mitkäkin syötävät.
Apetta on pakko saada.


Sukupuolineutraali vanhempi linnuke sääntää ruoka nokassaan syöttämään ahneita jälkeläisiään.
Ei saa sanoa emo tai isä, koska ei ole sukupuolia.
Ennen oli helpompaa.


Sukupuolineutraali vanhempi ehtii vain kääntymään pesässä, kun toinen sukupuolineutraali vanhempi on jo mato nokassa odottamassa ovella.
"Sie se äkkiä tulit, sukupuolineutraali puolisoni, oletpa löytänyt hyvän madon sukupuolineutraaleille jälkeläisillemme".
"Kyllä rakas sukupuolineutraali puolisoni, aika jytyn sukupuolineutraalin madon löysinkin!"
"Mutta eikö tuo ole kaksineuvoinen mato ja siksi sukupuolineutraali, oi sukupuolineutraali puolisoni?"
"Tottakai, sukupuolineutraali puolisoni, olemmehan sukupuolineutraaleita vegaanisia väkipyörä viherpiipertäjiä!"


"Katso, sukupuolineutraali puolisoni, eikö tuolla ole sukupuolineutraalia ruokaa jälkeläisten rouskuttaa?"
"Katsohan, on kyllä sukupuolineutraali puolisoni. Onko se etana?"


"Menenpä katsomaan!"
"No menehä!"


Sellaista on elämä ilman rintaliivejä.

Saturday, June 22, 2019

Kostea juhannus, korvissa ininä soi


Hiljaista ja kosteaa oli juhannuksena.


Puro vain piti ääntä.


Kylän raitilla ei riekuttu.


Juhannusjuhlijat lymyilivät puiden seassa, valmiina käymään iholle.
Seuraa siis kuitenkin oli.


Saarista ei kuulunut möyke eikä haitarinsoitto.


Järvikin oli hiljainen ja tyyni.
Vain sääsket pitivät verijuhliaan.
Hyvä että sekaan mahtui.

Friday, June 14, 2019

Luita ja ytimiä, koirat haukkuvat järvessä

Vilikku meni että vilahti, kun hirviöhauki syöttiin iski.
Noh... siima oli jo vanha ja virvelikin 60- luvulta.
Naapurustossa kalastelee ainkin kalasääski, jonka olen nähnyt ja merikotka, josta eräskin kalastajaukko turinoi nähdessämme rannassa.
Paha sai ainakin palkkansa.
Kolme kaluttua hauenraatoa olen nähnyt rymytessä rantavitikoissa kameran kanssa, lippa on edelleenkin hukassa.


Siinäpä maadut.


Kalastajalle sanoin. että jos löytyy jänkhäkoira lippa vinossa, mistä se on kotoisin.
Näytti puolimetristä haukea ja sanoi: "Kyllä tästä keiton saa!"
Taitaa olla aika ostaa uusia vieheitä, luulen ma.

Thursday, June 13, 2019

Valo, tuo varjoista pimein, kohtuudella nautittuna


Komea auringon mataluus, totesin ja katselin ikkunasta ulos.
Sitten katsoin mihin aurinko paistaa.
Heijastuman takaa paljastui auringon oikea tarkoitus.






Kun joskus katsoo taakseen näkee paremmin eteenpäin..

Tuesday, June 11, 2019

Lintukirjoa... lintukirjoissa


Tällä hetkellä sataa vettä, aurinko paistaa ja välillä rätkii räntää.
Normaali suomalainen kesäsää, lämpöäkin muutama aste.
Hyytävä pohjoistuuli tuo oman säväyksensä.
Ei ole kumma että metsiemme tirpat eivät ole riekkumispäällä.
Pöntöissä lymytään hautoen tai muuten vain kärvistellään.
Surriaiset ja muut öttiäisetkin ovat menneet metsien piiloon.


Lintukirjoja selaamalla näkee paremmin lintuja kuin kiikaroimalla tai kuvaamalla.


Joku rohkea lokki töröttää järvellä ihmetellen kesäsäätä.


Helmipöllökään ei paljoa nokkaa ulos mökistään pistä.
Hautomishommia, ei tässä hihhuloida nyt.

Sunday, May 26, 2019

Koko Suomessa satoi...ko teillä?

Lännestä itään, lounaasta koilliseen, etelästä pohjoiseen.
Matka Turusta Kuusamoon oli aika vetinen.
Vettä, vettä ja lisää vettä.
Taivaan täydeltä.
Osuin ilmeisesti sateen ytimeen.
Koko suomi kastui matkallani pohjoiseen.
Muutama kuva jotka varoen otin, huolimatta siitä että hiukseni meinasivat kastua.
Teit tulvehtivat.





Märkivää se, vaikka mätäkuuhun on vielä aikaa.
Tekee kuitenkin hyvää perunanvarsille.