Thursday, December 02, 2021

Tuolia ilman huolia

 

Se oli kesä 2011, yli kymmenen vuotta sitten.
Mies kenturalla konttasi heti kukonlaulun aikaan.

 
Tietysti piti mennä katsomaan, mikä mies siellä könyää.


Kovin oli tarkkaavainen, en kehannut häiritä, seurasin vain.


Tarkasti tiirasi okulaarillaan, tuo mies.


Katsoi vain, aikansa odotteli.


Rauhallisesti odotti auringonsäteiden täydellistä heijastumaa.


Välillä jo epätoivoon vaipui, rukoiliko lie vai kirosi?


Vihdoin ja viimein kaikki osui kohdalleen ja mies kuvasi.
Siihen olisi jäänyt jos apukuvvaaja ei olisi huutanut päiväkahville.
Olihan mummolla pullaa kahvin kanssa.
Ei kun kahaville.

Saturday, October 02, 2021

Maatuska lisää ruskaa

Turussa puut ovat niin kateudesta vihreitä ruska-aikaan pohjoissuomalaisille puille, että heittävät lehtensä maahan tappion merkiksi.



Ruiskukkakaan ei laula näillä lakeuksilla. 

Saturday, September 04, 2021

Yksinäisyys muistojen kukkapurkkina

Miksi lie mies katseli Aurajokeen.
Ehkä muisteli nuoruuden hullutuksia, ehkä oli entinen merikapteeni joka seilannut kaikki maailman meret.
Ehkä muisteli kuollutta rakkautta.

Hetken mietteliäänä katsoi veden pintaa.


Jatkoi sitten matkaansa. 

Thursday, August 19, 2021

Mökkeily paljastaa suomalaisen sielunmaiseman

Mukava oli taas palata mökille talven jälkeen.
Talvi kaupungin sykkeessä saa mielen järkkymään; kiire ja jatkuva hössötys ei suo rauhaa.

 
Sieltä se mökki taas oli kuoriutunut lumen alta kuten joka vuosi.

Sisälläkin olivat kaikki tavarat samoilla sijoilla kun viimeksi lähtiessä. Haitarin otin mukaan ettei jäänyt pöydälle soimaan yksikseen koko talven ajaksi.


 Mukavaa on aloittaa kesäloma kun saa vielä seinäkellon vedettyä.
Jo täyttää huoneiston tuttu raksutus ja voi alkaa keräämään luonnon antimia ympäristöstä ruoaksi.

Friday, July 23, 2021

Kullero, tuo pallero pullistelee

Kullero, tuo voipalleron näköinen pullero, Lapin maakuntakukka.
Juhannuksen liepeillä se tunkee esiin ennen horsmaa ja muuta loppukesän flooraa.
Tämäkin oli kukkinut salaa muun heinän piilossa vuosia, kunnes eräänä keväänä kitkin ja revin kaikki kilpailevat kasvit pois tieltä ja nyt se alkaa jo pärjäämään paremmin.





 

Äiti ne kulleronsiemenet muistaakseni toi Kemistä aikoinaan ja kylvi kotitalonsa pihan nurkkaan. Siellä ne ovat lymynneet muutaman vuosikymmenen ja valtaavat alaa pikku hiljaa.
Kulleroista se.

 

Wednesday, July 14, 2021

Taukopaikan taikaa, matka jatkuu mennen tullen

Tuli sitten etelästä tai pohjoisesta, Jämsässä pitää pysähtyä ja katsella ja kuvata mitä taukopaikalle kuuluu, onhan se ollut välietappina kumpaankin suuntaan siitä asti kun olen autolla siitä ohi kulkenut.
Paikan nimi on Juokslahti ja senkin takia hyvä pysähtyä hetkeksi haistelemaan ilmastoa.
Tälläkin kerralla mutustelin miltä Kuusamon tuoksujen jälkeen etelämmässä maalaismaiseman tuoksujen kirjo tuntuu nenä-aistimessa.




 Etelämmältä tuoksahteli.
Horsmatkin kukassa.
Etelän touhua se.

Sunday, July 11, 2021

Kesäyö Kangasalla, onki jäi kotiin

Matkalla täytyy välillä pysähdellä ja kaivaa kamera esiin.
No nyt en jaksanut kaivaa mitään esiin, vaan räpsin iPhone11:lla muutaman kuvan Onkijärveltä.
Onkiminen jäi tänä kesänä, mutta saipa ainakin kuvattua Onkijärven joka sijaitsee Kangasalla Suinulassa lähellä Tamperetta.
Kalat sitten kalatiskiltä.
Kuten aina, avaamalla kuvat uuteen välilehteen tai ikkunaan, näkee ne isompina kuin ovatkaan...





Siinäpä muutama kuva, nääs, sellaisina kun ne näin kuvatessa.
 

Friday, July 02, 2021

Lähekkäin kahden kesken, törrötämme näin

”Ollaan lähekkäin, me vielä hetki näin”, kuten eräässäkin laulussa Markku Aro lauloi aikoinaan.
Näillä männyillä voi olla pitkäkin taivallus yhdessä, kuka tietää.


Otteet ovat jo niin sanotusti kietoutumassa toisiinsa ja asentokin nojautuu toista kohti.
Tuulta päin, yhdessä käyden


Mikäpä se siinä katsellessa auringon kulkua seuraavat 200 vuotta jos mitään tuhoisaa ei tapahdu.
Ihmiset tulevat ja menevät, nämä puut ehkä säilyvät jälkipolville ihmeteltäviksi.
Saattavat keloutua yhdessä ja olla tässä jopa tuhat vuotta, kuka tietää…
Jäljelle jää vain kaksi vanhaa tervaskantoa. 

 

Saturday, May 22, 2021

Saturday, May 15, 2021

Soittaminen karkaa, palkeet paukkuvat

Eihän tässä mikään virtuoosi ole, jos verrataan isääni, isoisääni ja hänen isäänsä.

Rämpyttelijä vain, silti rämpyttimiä kertyy, olen kuin rämp -muusikko.

Isäukko vetää vieläkin Metsäkukkia haitarilla niin kauniisti etten minä siihen pysty vieläkään.

Vanha horisko hän, mutta muisti pelaa... Itsellä rämpyttimet alkavat jo viemään suuren osan huoneeni tilasta.


Siksi on hyvä ajatella pienesti.

Vahvistin kuin vahvistin, perintöhaitarilla olen joskus tapaillut, mutta naapureita pitää sääliä.


Isäukko se sentään luritteli keskellä yötäkin...


Nyt on pappavainaan romopiano oikeissa käsissä...


Isäukko se siinä myhäilee perintöhaitari taustalla joskus 50-luvulla.
Tukka on aikalaisten malliin tötteröllä.


Sama kurttu Kuusamosssa vuonna 2020


Eivät taineet isä ja pappa tietää tässä soitellessaan että sama soitin on hyvässä huomassa vielä tänä päivänä, yli 60 vuotta myöhemmin...

On siinä kurtulla ikää...


Mitähän tästä isoisän isän Paolo Rogeldista keksisi juttua jos tietäisi tarinan paremmin.
Tarina kertoo että Maunun Janne tilasi tämän haitarin suoraan tehtaalta menneinä aikoina.
Eiköhän tässä ole jo tullut oltua kulmat kurtussa tarpeeksi tältä päivältä.

Saturday, May 08, 2021

Karhut nousevat puista keväisin

 Lempeää tai ei, kylmä ja toivottavasti luminen kevät tietää hyvää hillasatoa.

Millään muulla ei ole väliä.

Maskit vain paukkuvat kun hillakansa ryntää soille.

Tässäpä kuva veneestäni kun on ollut lempeä kevät, toukokuussa jo melkein hellelukemia ja mehiläiset heräävät ennen luontoa.

Ei tuolla veneellä soudeta.

Ei tule hunajaa.

Ei hillaa.

Tänä vuonna tulee hyvä hillavuosi jos lumi ei sula ennen juhannusta.