”Ollaan lähekkäin, me vielä hetki näin”, kuten eräässäkin laulussa Markku Aro lauloi aikoinaan.
Näillä männyillä voi olla pitkäkin taivallus yhdessä, kuka tietää.
Otteet ovat jo niin sanotusti kietoutumassa toisiinsa ja asentokin nojautuu toista kohti.
Tuulta päin, yhdessä käyden
Mikäpä se siinä katsellessa auringon kulkua seuraavat 200 vuotta jos mitään tuhoisaa ei tapahdu.
Ihmiset tulevat ja menevät, nämä puut ehkä säilyvät jälkipolville ihmeteltäviksi.
Saattavat keloutua yhdessä ja olla tässä jopa tuhat vuotta, kuka tietää…
Jäljelle jää vain kaksi vanhaa tervaskantoa.
No comments:
Post a Comment