Erään poronkuseman loppu

Viime kesänä se siihen kellahti eikä enää noussut.

Maakotka, korpit ja muut metsän elävät pitivät kestejään elikon kustannuksella pitkän aikaa.

Joutomieskin sai löytöpalkkion poroisännältä.

Petteristä riitti monelle, nahkoineen karvoineen on kaikki pistetty poskeen.

Nyt on jäljellä enää luuranko.

Paha oli porolla skolioosi.

Siitä saisi joku shamaani päähineen ja koipiluista rumpukapulat.

Ei muuta kuin paukuttelemaan.

 

Aamutuima on ihmisen parasta aikaa

Jos matka vie yhteen suuntaan, vie se lopulta myös päinvastaiseen suuntaan.

 Kesäisin yö on parasta aikaa matkustaa.

Jälleen tuli tallennettua muutama kuva, tällä kertaa  matkalla pohjoiseen.

Matkan varrelta löytyy talo, josta kasvaa puu.

Seitenjärvellä on taas aina pysäddyttävä varsinkin jos aamu on parhaimmillaan.

Tämäkään tauko ei ollut turha.

Siinäpä sitä aamu-usvaa tähänkin päivään.

 

Aikainen kuvaaja, aurinko tarttuu pikseleihin!

Pitääpä tännekin päivittää välillä muutama kuva, etteivät fanit luule että olen heittänyt kamerat kaivoon.

Yöllä kannattaa pitää silmät auki, varsinkin jos ajaa koko yön halki Suomen.

Lievestuoreella pisti silmään auringonnousu jota tyynesti silmäilin muutaman kuvan ajan.

Liisaa ei näkynyt ja usvakin kaikkosi kun aurinko alkoi lämmittämään.

No, totuuden nimessä on tunnustettava että en jaksanut kaivaa järkkäriä laukusta vaan otin kuvat iPhonella.

Hyvä näistä tuli silti.

 

Nostalgia nostaa helmaa, kansa kohahtaa

Tasan vuosi sitten etelän veteliä ei paljoa naurattanut.

10.5.2025 koskelopari mietti valintojaan.

"Olikohan tämä liian aikaista varata lemmenloma tänne Kuusamoon?"

"Itse tänne halusit kiireellä" tokaisi siihen koskelon akka hytisten lumessa.

Siinä oli jo perhedraaman aineksia kun pariskunta kierteli avantoa miettien mihin suuntaisi tästä.

Onneksi saivat rauhan aikaan ja pesivätkin onnistuneesti.

Ei se kesäiseltä näyttänyt.

Muitakin siivekkäitä oli paikalla miettimässä valintojaan.

 

Lumet ovat pian mennen talven lumetta

Lintu, jolla on Charlie Chaplin viikset kulmakarvoina on tullut takaisin etelänmatkaltaan.

Siinä se ihmettelee uutta mökkiä kotipuussaan.

Mielenkiinnolla seuraan kelpaako uusi kortteeri tulevalle morsiamelle.

Vanha kun lahosi pois.

Saunatuolikin paistattelee illan kilossa viimeisten lumien vieressä.

"Siitäs saitte senkin lumihenkilöt! Tuoliudun tähän ja katson kuinka teidät hukka perii!"

Lumevaikutus vaihtuu pian kesän helinään.

 

Joutsenet rypälöityvät, kaakatus vain kaikuu järvellä

Joutsenet ovat taas tulleet pohjoiseen ja on tullut aika vaihtaa merimiesjuttuja ja muita hurjia tarinoita seikkailuista kuumassa ja eksoottisessa etelässä. Jos paria ei ole löytynyt etelästä, niin nyt on aika istahtaa ja räpylöitya Ala-Kitkan pystybaariin syöden versoja ja muuta vihreää ja katsella mitä on tarjolla tähän aikaan keväästä.

Vanhat parit eivät nuorten kaakatuksista välitä vaan viihtyvät kaksistaan hieman etäämmällä.

Ujoimmat katselevat menoa hieman kauempaa.

Telkkäpari on myös ajoissa paikalla katsastaen viimekesäistä pönttöään.

Pystybaarissa on tunnelma katossa ja juomat ovat “on the rocks”.

Uudet parit vilkuilevat toisiaan hermostuneena.

“Hyvältä näyttää” tuumaa ukkojoutsen tiiraillessaan tulevaa morsiantaan.

 

Puut nuokkuvat talvisen taakan alla

Puissa on nyt kuuraa ja jäätä painolastina yllin kyllin.

Sitkeimmät puut taipuvat melkein kaksinkerroin tykyn alla.

Koivut taipuvat katkeamatta, kynttiläkuuset taas kestävät lumen ja jään painon, ovathan ne sopeutuneet pohjoisen oloihin.

Niiden oksat ovat lyhyet ja eivät ulkone rungosta kuten etelän kuusissa.

Mäntyjen oksat ja rungot napsahtelevatkin sitten poikki helpommin.

Valoakin riittää kuvaamiseen vielä tunti auringonlaskun jälkeenkin.

Melkoisen sininen on hetki silloin.

 

Kuuraparta vanha ukko ei ole mikään huru-ukko

Ilmoja pitelee, pahimmat -40° pakkaset ovat jo väistyneet. Nyt on sellaista mukavan leutoa -10° molemmin puolin pyöriviä lämpötiloja. 

Lähes t-paitakelit siis.

Kuura on jämähtänyt puihin ja painaa raskaana oksilla. Jotkut ohuemmat rungot ovat alkaneet taipumaan, mutta eivät sentään ainakaan vielä ole menneet poikki.

Järvellä on hiljaista, toisinaan joku ajaa moottorikelkalla saareen tai pilkille.

Aurinkokin alkaa jo näkymään, päiväkin jo yli viiden tunnin pituinen.

Siinäpä sitä kuulumisia täältä periferiasta.