Niin kauan kuin muistan olen kuunnellut Rintajoen rauhoittavaa solinaa ja lorinaa.
Muistuu mieleen Kemijoen Taivalkosken jyrinä ja kuohunta joka kuului isän kotipaikalle aina, talvellakin kuuli jään alla virtaavan veden vaimean liikkeen jos kuunteli jokitörmällä tarpeeksi hiljaa.
Keväisin Taivalkosken luodessa jäitään, oli joskus aika ryminää.
Mökkipuro on aina luonut jäänsä hiljaa.
Kesällä Rintajoen jatkuva solina on rauhoittava ääni.
Soli se, tänään.
Hiljaisuudessa äänet merkitsevät.
No comments:
Post a Comment