Kukapa sitä ei olisi tiennyt, tai kansakoulussahan sen jo oppi, että suomen kielessä on vain neljä interrogatiivipronomiinia.
"Kuka", "Kumpainen", "Kumpi" ja "Mikä" kuullostavat puutarhatontuilta, mutta jokaisella on tärkeä rooli suomenkielen yli- ja alitajunnassa.
Laissa ei lasketa moukkamaisuutta, mihin vajotaan interrogatiivipronominien tietämättömyyden takia.
Suomenkielessä on satoja ja taas satoja sanoja lumen eri olomuodolle, mutta kukaan ei tiedä vaivaista neljää interrogatiivipronominia?
Surullista se.
Siispä tässä kuva minusta kun naama vehnäsellä odotan, että äitini kaataa minulle kupillisen kahvia ja pääsen mehevän lähileipomon munkin kimppuun.
Vähemmästäkin on suu muikeana.
Ennen olivat leipomotkin lähellä.
No comments:
Post a Comment