Kesken hurjan juoksutuksen ja soolon hekuman, vanha Hammondini mallia L-100 vuodelta -65, kaiken antaneena sylkäisi H -koskettimen ties minne naapurin seinään ja taas luullaan, että "siellä sitä paiskotaan taas tikkaa tai akkaa kännispäissä pitkin garderoopeja".Totuus on arkisempi.
Hurjaa on meno kotioloissa, mutta instrumenttivanhus ilmeisesti hajoaa liitoksistaan pikkuhiljaa.
No, on se kestänyt vuosikymmenienen kiertue-elämän, pakkaset ja vesisateet ja humpanrätkytykset.
Nyt sitten eläköityneenä rupeaa kaikenlaista vaivaa pukkaamaan, vaikka öljyt on vaihdettu säännöllisesti ja putketkin vasta uusittu.
Mököttänee vain nykyistä olotilaansa olohuoneen nurkassa, muistellen rock'n'roll -aikojaan, heitellen mielenosoituksellisesti muttereitaan ja vimstaakeleitaan sinne sun tänne.
Huolestun vasta kun se alkaa laskea allensa.
Onkohan vanhoille Hammondeille saatavissa vaippoja, jos öljypohja alkaa vuotamaan?
Ikä, liikaa annosteltuna on ikävä asia.
(19:52 Itäistä Aikaa) Editionaarinen lisäys: Taloudesta löytyi pikaliima -niminen tuubi, joten turbulenssi koskettavan aiheen ympäriltä laantunee pian. Hammond on ok.
Toistan: Hammondilla ei ole mitään hätää! Pari tippaa superliimaa ja kalusto on kuin uusi.
No comments:
Post a Comment