Kulttuurimaisema katkeaa

Turun keskustasta ei tarvitse mennä kuin kilo- tai ehkä kaksi metriä, niin on jo melkein maaseudulla.

Siksi en koskaan voisi asua Helsingissä jossa on jopa välimatkoja.

Pyörämatkalla Orikedon maisemiin pääsee hetkeksi umpimetsään, mutta tänään on avoimien maisemien päivä.

 Pellot kumpuilevat kuin mitkäkin näkymät.

Ilman voimalinjoja voisi kuvitella olevansa Hauhualla.

Ulkoilureitit on merkitty melkein sadan metrin välein, ettei toheloinkaan kaupunkilainen vain eksy metsälöstä kenenkään pihalle.
Orikedon metsissä oli kuitenkin mainio mustikkapaikka, josta keräsin pari kourallista syödäkseni.
Vastaantulija kippoineen mulkaisi kyllä melko pahasti kun menin siuti suu mustikalla.

Aurajokea lähestyessä tieni risteytyi Suomen -sydän reitille.
Reitti pitäisi joskus käydä läpi, mutta tänään kulttuuri tyssäsi jokeen.
Ehkä ensi kerralla sitten kun on uima-asu mukana.

Matkahan ei ole koskaan sivuseikka; vain päämäärä on yhdentekevä, vai miten se menikään.
Onneksi heilimöivien ruis- ja ohrapeltojen yllä on sähkön tuloputket.
Saa tämäkin kuvablogi virtaa.