Polkupyörät, nuo Aurajoen alkueläimet

Aurajoen rannassa on monta jokeen heittämistä odottavaa polkupyörää, joita sitten muut nostelevat sieltä ylös.
Hauskaa ja hyödyllistä.
Tämän pyörän omistaja on varmistanut sen, että jos joku sen tästä irroittaa ja paiskaa jorpakkoon, niin sinne myös jää.
Toisaalta kaupunki on niin kulttuuripääkaupunkia, etteivät parkkipirkot ja muut viranomaiset enää uskalla tehdä mitään väärinpysäköidyille autoille tai epäilevästi käyttäytyville ihmisille, koska kaikki voi olla Yhtä Suurta Performanssia.
Onneksi vuosi päättyy ja kaikki ite-taide voidaan heittää surullisenkuuluisaan Aurajokeen, josta ne joku sitten joskus kalastaa ihmisten ilmoille.

Tuntuu, että Aurajoen varrella polkupyörä on se puuttuva pyörä, vaan mitäpä minä tiedän; taidetta lyhtypylväässä luultavasti.
Saman iltakävelyn aikana näin myös miehen joka kusi Aurajokeen muina henkilöinä, hieno esimerkki käsitteellisestä ite-taiteesta joka puhuttelee alastomuudessaan vesi-elementin dualistista suhdetta arjen harmauteen.
Samaan aikaan Turussa valutetaan 20 000 kuutiota juomavettä jokeen vuorokaudessa, koska siinä on pöpö.
Pientä on yksityisen ihmisen performanssi todelliseen elämään verrattuna.