Pienetkin puunrääpäleet pitävät vielä lehdistään kiinni.
Pitää kunnioittaa moista yrittämisen intoa.
Luultavasti tämäkin taimi kasvaa vielä joskus suurena puuna kun kaikki talot ympäriltä ovat jo sortuneet.
Sellainen on luonto.
Talot tehdään ihmisiäksi, puut ovat ikuisia.
Aurajoen rannassa taas myytiin niin paljon italialaista juustoa, että taitaa olla vatsa täynnä seuraavat pari viikkoa...
Aluillaan olivat jonninmoiset silakkamarkkinat tai muut härdellit.
Tarjolla oli edellämainittujen italialaisten juustojen lisäksi hollantilaisia ja englantilaisia ruokajuttuja, jonkinmoisia oksennuksen näköisiä viljaperinneruokia jostain huitsin nevadasta, mukeja, joissa oli hauskoja kuvia, omituisia "lampaanvillatuotteita" jotka eivät olleet pässiä nähneetkään (voiko esimerkiksi lampaanvillaineen tumppu olla staattista sähköä rätisevä ja kylmä kuin ryssän helvetti kädelle?), omituisia pikaruokia, honkongissa tehtyjä töppösiä jotka karkailivat muovipusseista ja kaikkea muuta omituista sälää jotka eivät ole käsityöläisiä nähneetkään, paitsi ehkä Kiinassa.
Siinä vaiheessa kun vastaan tuli iänikuinen pölypussikauppiaan teltta, vaihdoin suuntaa takavasemmalle ja vaihdoin maisemaa.
Ehkä ne kalastajat olivat vielä jossain merellä nostamassa verkkojaan ja perkaamassa kalojaan.
No comments:
Post a Comment