Kaiken kotimaisen ja muun perussuomalaisen haahuilun ja häsläämisen keskellä Ruissalossa kukkivat omassa rauhassa sekä sini- että valkovuokot sulassa sovussa, toisiaan tökkimättä.
Sinivuokko nyt on enemmän sinipunainen, varjossa Zeissin 100mm Makro-Planar kuvasi kukan sinisempänä kuin purppuraisena miltä kukan väri näyttää auringonpaisteessa, mistä tuleekin mieleen että minun täytyykin ruveta käyttämään enemmän puolipisteitä; entinen äidinkielenopettajani tykkäsi niistä.
Taustalla violettina sinivuokko auringossa; etummainen varjon siimeksessä.
Valkovuokko on taas nimensä mukaisesti valkoinen.
Perunankukan näköinen tuo on.
Kukkien maailma on niin ihmeellisen kukkamainen.
Toista se on hyönteisten maailmassa.
Kohta ei enään uskalla metsässä kulkea, jos vaikka hirvennenäsaivartaja tulee roiskimaan päin näköä.
Suomen vaarallisin eläin on kuitenkin edelleenkin puutiainen, joka ei paljoa visertele mennessään.
Muutenkin luonto on vaarallinen. Zoonoosi tappaa pihassa ja puutarhassa, tappajaetanat möyrivät nurkissa ja kuolettavat sienet alkavat nostaa päitään (hattujaan?) metsissä ja muissa pusikoissa.
En mene enään ikinä ulos. Etätöitä kiitos.
Minäkin suosin puolipisteitä; ne ovat mainioita nopean ja vuolaan viestinnän keskellä, kunhan ei innostu ryöstöviljelyyn. Toivottavasti opettajasi muisti sanoa tämän. Ilmeisesti muisti, luulen.
ReplyDelete"Jos piste on liian vahva lauseen lopettaja ja pilkku voimaton jakaja, käytä puolipistettä." Tämä opetus jäi jotenkin mieleen. Muun muassa.
ReplyDeleteTerve...
ReplyDeleteMie se en ossaa nuista välimerkeistä sanua palijon mithän.
Koulusaki oli ruokatunti parasta.
Nuita Vuokkoja täälä ei oo näkyny. Suola on juuri palijastunu nuita viimi-syksyn Karpaloita.
Net on punasia ja pyöreitä.
Son sielä eteläsä kokohnan eri mallisa tuo kevväisten kukkienki kirijo...
Terhveisä vain - äiskä ja mie...!
Hyvin ne välimerkit Muistojeni Taivalkoski -kirjassa oli kohillaan. On vieläkin.
ReplyDelete