Kaivinkodinkoneenkuljettajankatua käyn...

Otsikko viittaa erääseen Matokuuri -nimiseen yhtyeeseen jossa soitin vuosia sitten asuessani vielä Kemissä.
Nimi tulee Fernet Brancasta, jonka alkonumero oli, kuten kaikki muistavat 234.
Kuvassa taas on tappajasepeliä.
Moni talvisin polkupyöräilevä kanssaihminen on tutustunut tähän ihmeaineeseen joka materialisoituu aamuksi kaikkialle jalkakäytäville ja pyöräteille. Kukaan ei tiedä kuka sitä kylvää yön tunteina.
Eräänä aamuna töistä tullessani kuitenkin törmäsin Tappajasepeliautoon. Kylmän rauhallisesti hymyilevä kuski ryöpytti peräpäästään aikaisemmin niin hyvän ja tasaisen pakkaslumen päälle kilokaupalla pikkukiviä aurattuaan tietenkin samalla ensin pyörätien käsittämättömille urille, joiden seassa ei pysyisi humalainen sikakaan pystyssä polkupyöränsä kanssa.
Mukava niitä sepelinkikkareita on sitten kaivella polkupyörien gummeista ennen kuin voi laittaa hyvinpalvelleen renkaan kumikeräykseen.
On se omituista.
Mitähän Tappajasepeliautonkuljettaja tekee kesäisin?
Kenties hän ottaa aurinkoa jossain kaukaisella hiekkarannalla jäinen drinkki kädessään haaveillen tulevista talvista.