Kulttuuri, sielun syöpä

Hieman hirvittää Turun tuleva kulttuuripääkaupunkivuosi. Kaiken maailman humppa-veikkoja ja apurahataiteilijoita on pestattu mustaamaan se viimeinenkin ripaus suomalaisuudesta.

Kirjastoja suljetaan ja päiväkoteja lakkautetaan jotta saataisiin rahaa käsittämätttömiin performansseihin, joita kukaan ei katso ja joita eivät tajua edes niiden tekijätkään.

Mieleen tulee eräskin "esitys" tuossa taannoin pyöräillessäni teatterisillan yli kun tiellä seisoi paikoilleen jähmettyneitä taiteilijoita paljastamassa taiteellista sisintään. Mikä helevetin oikeus taiteilijoilla on haitata normaalin ihmisen liikkumista. Tavallinen juoppo ja häirikkö olisi viety heti Eerikinkadun päähän miettimään aivoituksiaan seuraavaan aamuun asti.
Kuvassa Turkulaista kulttuurimaisemaa, piippuu ja peltoo. Ilman yhtään taiteilijaa.
Täysin epä-tekotaiteellista.

 

Nielin sotahuutoni enkä kiihdyttänyt päin taiteellista performanssia, vaan väistin nippa nappa tulevat apurahataiteilijat mutisten mielessäni Olavi Paavolaisen kuolematonta viisautta: "Aina kun kuulen sanan kulttuuri, poistan varmistimen aseestani."

Paikoissa joissa ennen tehtiin oikeita töitä ja rakennettiin yhteiskuntaa, puuhaillaan nykyään jonkun itsensä sisäistäneen apurahatollon johdolla multimedian ja muun syvällisen huuhaan parissa.
Nykytaiteesta ei ole edes lumelääkkeeksi henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi.
Kuvassa erittäin teko-taiteellinen tiilitorni.