Tänä kesänä yritin epätoivoisesti saada valokuvan vesilinnusta joka ei pakenisi minua. Mitä sain ? Telkän pyrstökuvia. Hienoja kuvia pakenevista kuikista. Onko se edes sana? Kuikka kuikista?Tulee mieleen Shakespeare.
Valtakunta ties mistä..
Näinhän minä enkelinkin ajavan ohi polkupyörällään, mutta eikö tuo juutas mennyt kirkuen pakoon, joten taas sain vain kuvan pakenevasta tirpasta.
Lähijärvi oli pullollaan kelluvia, uivia, pesiviä ja noh, polkupyöräileviä tipuja, mutta se on salaisuus.
En halua kaupunkilaisten Luonto-Liittolaisten edes haistavan kyseistä lintujen pesimäaluetta.
Menisivät sinne kuitenkin joukkoryminällä ja suojelisivat sen kuoliaaksi.
Antaa tirppojen lillua rauhassa kotivesissään.
Pysyköön luonnonsuojelijat kaupungeissaan ja annetaan luonnon olla luonto, eikä mikään esineellistetty fantasia kieroontuneesta tasa-arvontunteesta, jolla jotkut elämästän erkaantuneet ihmiset täyttävät päivänsä ja itsetuntonsa.
Nih.
Potut pottuina.
No comments:
Post a Comment