Lintuja päivät pääksytyksen

Viime aikoina on tullut tiirailtua (sic!) taivaalle.

Ilmassa leijuu monia ihmeellisiä asioita joita ihmismieli ei ymmärrä.

Siinä sitä on oltava okulaarit töröllään koko ajan ja ajan hermolla keikuttava.

Milloin lentävät sepelikyyhkyt päidemme yli, millon eivät?

Vieläkö on villihevosia?

Kysymykset sinkoilevat.

Lento-oravat kyyristelevät itserakennetuissa huviloissaan tarkkaillen ympäristöään.

Herhiläiset valtaavat ilmatilan.

Paarmat ja muut surisijat piilottelevat vielä koloissaan, kiitos kylmän kesän.

Toisinaan pikkutirpat mulkoilevat monimelisesti puiden oksilta.

Yritän olla muina miehinä ja kävellä vihellellen ohi, kuitenkin syrjäkulmasta tinttiä seuraten.

Huomaa se sen, mokoma!

Kurpat ja muut lentävät vuohet tulevat urputtamaan nurkille.

Mokomatkin miekkanokat.

Tukkasotkelot, vai mitä takatukkakotkia ovatkaan, ne vasta hauskoja ovat.

Ylimielisesti kääntävät selän, eivät edes tervehdi.

Yritä nyt tässä sitten ymmärtää mokomia välineurheilijoita.