Juopon koiran koti, luunsa jäänyt pyörimään pihaan kaljatölkkien kera.
Asuntonsa vaatimaton, yhden aukon harjakatto.
Maisemallisuus kuitenkin voittaa askeettiset olot.
Koiran elämä on kuin märkä rätti kasvoilla.
Luutunut olotila.
Kalat, joutessansa joutuvat betonisia portaita kiipeämään yläjuoksun kajastaessa etäisyydessä, pesimäpaikkojen etsiminen teoriassa mahdollista.
Kalarappusista kuva myös kameralla, vai oliko se iPhone.
Muistamattomuus on yhdentekevä piirre näissä piireissä.
Kaksi tai kolme kuvaa on otettu iPhonella, kaksi tai kolme G1 X:ällällä.
Tietäköön se kenkä jokaisen asian tietäminen on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Minua tuijotetaan herkeämättä, jopa mulkoillaan.
Tila vai teos, sekö tässä taidetta?
Ilmapallot pysyvät ilmassa, koska niillä ei ole jalkoja.
No comments:
Post a Comment