Otsikko viittaa Kari Aronpuron "Aperitiff - avoin kaupunki" -teokseen ja surullisenkuuluisan Tauno Salmen tuntikirjaan. Ainoa runokirja jonka olen muuten lukenut, jos mukaan ei lasketa Homerosta eikä muita lasten lallatuksia.
Siltikään en ole kallella kypärin, vaikka runojen lukeminen onkin homojen hommaa.
Homeroksen Ilias ja Odysseia ovat Otto Mannisen suomennoksina varsin virkistävää aivovoimistelua.
Jotkut pitävät Pentti Saarikosken versiota Odysseiasta nykyaikaisemmalta.
Minusta klassikoiden ei pidä "svengata".
Klassikot ovat klassikoita.
Kohta joku puupää kääntää Volter Kilven nykysuomelle ja ymmärrettävään muotoon vaikka Kilven kieli on hienointa kielen kääntelyä poskipäissä mitä maa kantaa.
Siksi minulla on yksi kappale Kilven Alastalon salista mökillä taskupainoksena, jos suurempi hätä iskee.
Saarikosken suomentama James Joycen Odysseus on kuitenkin kirja joka tulee luettua aina uudestaan ja uudestaan.
Jokakesäiseen tapaan lukaisen mökillä myös edellä mainitun Alastalon salissa -vihkosen sadepäivien ratoksi.
Runoja en Kari Aronpuron lukuunottamatta ymmärrä.
Robert Musilmainen mies vailla ominaisuuksia on enemmän minua.
Ohuet kirjat ovat kuin sanojen lepatus tuulessa.
Sivuja pittää olla.
No comments:
Post a Comment