Luonnotonta menoa

Luontokuvauksessa huolellinen ennakkosuunnittelu on kaiken a ja o.

Päästäkseen lähelle villiä flooraa ja faunaa luontokuvaaja käy rakentamassa piilokojun edellisenä kesänä alueelle jossa villiä elämää esiintyy. Kuvauspaikalle hiipiminen vaanija-asennossa jakinpaskaan ja joutilaisuuteen kietoutuneena saattaa kestää päiviä, jopa viikkoja. Vihdoin, perille päästyään luontokuvaaja asentaa huolellisesti vinsentin virtsalla kyllästetyt laitteensa valmiiksi ja käy makuulle odottamaan villiä faunaa.

Asialleen omistautunut luontokuvaajaa voi maata liikkumatta viikkoja, jopa kuukausia piilossaan.

Vihdoin, jos onni on myötä, kameran ulottuville saapuu jokin villi elukka. 

...tai sitten voi vain istahtaa pihalle ja odottaa että fauna tulee luokse. Joskus luonto hyökkää silmille, kuten tässä tapauksessa.

EF 300 1:4 L IS USM:n lähin tarkennusetäisyys on 1,5 metriä.

Luonto näytti taas voimansa ja pisti kuvaajan perääntymään.

(Kuva: Esko Alamaunu)