Lämmin kesäilta tyynen järven rannalla; jostain kuuluu kuikan haikea huuto ja joutsenten röhkinä.
Sieraimiin lennähtää savun tuoksu: Kas sielläpä ylioppilaan vanhemmat lämmittävät saunaa ja näkyy ylioppilas itse ajelehtivan veneessään järvellä, onkea toimettomana vedessä uittaen.
Mikä on ollessa. Ilma on tyyni, virekään ei järvenpintaa kuvioi.
Kaunis kesäilta parhaimmillaan.
Sikakaan siellä ei kyllä ole.
Lehtien kuvissa eivät sääsket inise ja paarmat pörise.
Kuolemaa halveksien juoksin pikiöljyyn kietoutuneena ottamassa tämänkin kuvan.
Odotin, että verenimijät hyökkäsivät iholleni pois kuva-alalta ennen kuin painoin laukaisinta ja taas oli syntynyt idyllinen kuva Suomen suvesta, järven rannalta.
Pisimmät 10 sekuntia ikinä.
Vapauttavan 1/1000 sekunnin jälkeen seurasi nopea vetäytyminen sisätiloihin ja sitten olikin aika raapia sääskenraadot pois korvista ja silmistä.
Tulee mieleen sekin entinen hanuristi, joka kesäisin harjoitteli skaaloja istuen alasti kusiaismättäässä.
Kipakat polkat oppi kuulemma soittamaan.
Ylioppilaiden kesät ovat rikkaita rakkaita.
ReplyDelete