labbai

Inspiraatio on oletusten summanmutikka

2012-02-11T16:36:00.002+02:00

Kauppareissulla törmäsin Oripääläiseen vanhempaan mieheen, joka toljotti ihmeissään jotain ja sanoi tullessani paikalle, että tien yli meni juuri "ainakin näin suuri rotta".

Minä siihen, että kettuihin olen törmännyt, niitä on kaupunki pullollaan, mutta rottaa en vielä ole nähnyt.

Rotista päästiinkin sitten susiin, joita Oripäässäkin jahdataan sormi liipasimella.

Tulimme siihen lopputulokseen, että susipelko on edelleenkin ylireagointia ja että susi ei ole kovin vakava uhka ihmiskunnalle.

Vaihdoimme siinä sitten enemmänkin luonnossa kokemiamme villieläinten näkemisistä johtuvia tuntemuksiamme tovin aikaa.
Kerroin nähneeni kerran ilveksen.
Lopuksi menimme matkoihimme.

Sen unohdin sanoa, että näin myös lumienkelin Aurajoen jäällä juuri edellisenä päivänä kokeillessani uutta Zeissin Distagon T* 1,4/35 ZE:tä sormet kohmeessa.

Se oli sen päivän luontokuva.

HDR on lyhenne helvetistä

2012-01-28T20:46:00.000+02:00

Tuli tuossa selailtua viimekesäisiä HDR -kuvia ja täytyy sanoa, että oliko pakko:

Tässä muutama "ylilyönti".

Kiva HDR -softan kanssa on silti leikkiä.

Ukkospilvet kokoontuvat.

Kukka hajaantuu.

Pihamaa kastuu pian.

Kesäyö sävyilee.

Maalipintaa ei voi väheksyä

2012-01-27T20:21:00.000+02:00

Joskus kaikki vain menee päin seiniä, kuten maali.

Räpelsin iPhonen kanssa muutaman kuvan bittien taivaaseen syventyessäni Google +:n syövereihin. Taisin jopa poistaa jonkun päivän elämästäni tyyliin, "Mitähän tuo tekee, jos napsauttaa tuosta?

Google+:n ominaisuudet alkavat pikkuhiljaa avautua kuten se, kauan askarruttanut pikkuseikka, että kirjoitetaanko pikku hiljaa yhteen vai erikseen.

Rapistuminen on kuitenkin välttämätöntä loppujen lopuksi.

Aurajoessakin joki alkaa pinnallistua veneitä ja muita purtiloita ympäröiden.

Töissäkin on tullut käytyä, mutta se on jo hieman "hermoja raastavampi" kokemusmaailma.
Surrealistinen jopa.

Äiti

2012-01-21T02:41:00.000+02:00

Se on siinä.

Talvi tulee sittenkin

2012-01-13T16:59:00.002+02:00

Kaikesta huolimatta talvi yllätti taas.
Jokikin alkaa saada jääpeitteen.

Joessa on jo muutama valaan hengitysreikä, kuten eräskin isä huijasi jälkikasvuaan tämän kysyessä "Mitä nuo pyöreät on?"
Pieni naurun tyrskähdys pääsi ilmoille kun lapsi katseli silmät pyöreänä ja suu auki ilmestystä.
Melkein siinä jo toivoi että pian joku valas pullahtaisi pintaan hengittämään.

Sataa vedensekaisia pisaroita

2012-01-12T17:09:00.000+02:00

Vuodenajat tulevat joka vuosi kuin VR:n junat konsanaan; ajallaan, mutta eivät koskaan aikataulun mukaisesti.

Turun talvessa vastamäkeen keppiensä kanssa taiteilevat vanhukset jääpolanteen päällä vesisateessa ovat yleinen näky näihin aikoihin.

Itsekin on joskus melko kenossa yrittäessään pitää horisontaalista ja diagonaalista linjaa balanssissa suhteessa taivaankanteen.

Edestakaiset autoilijat viis veisaavat kävelijäkansan ongelmista.

Vauhdilla mennään kuin JJ aikoinaan yli suojateiden ja verirapakoiden.

Mukava se on pyyhkiä rapaa naamasta ja katsella loittonevan auton takavaloja.

Naapurissa sijaitsevan katolisen kirkon salaattiviljelmäkin on jo melko ruokottoman näköinen.

Ongelma onkin se, että onko kielipoliittisesti korrektia aloittaa lause linkillä toiseen sivustoon.

Se on kuin aloittaisi lauseen numerolla tai sivulauseen aloittavalla sanalla.

Nämä nyt ovat näitä tämän päivän ongelmia, mutta pitänee selvittää asia idean ytimestä, erästä yrmeää vanhusta leikkimielisesti siteeraten.

Tuuli on vakaa asiayhteys

2011-12-30T09:54:00.001+02:00

Tuuli on riepotellut viime aikoina Suomea pitkin ja poikin.

Puita on kaatunut, kattoja ja trampoliineja lennellyt sinne sun tänne.

Tukat ovat olleet sikinsokin.

Joskus tuuli on kuitenkin hyvä isäntä.

Kesäisin pyykkipäivänä on mukava katsella joutilaana kun kapiot ja muut kangassuikaleet kuivuvat hetimmiten auringon ja tuulen yhteisvaikutuksen ansiosta.

Joskus tuuli voi kuitenkin tehdä elämän vaikeaksi.
Silloin voi joutua nojaamaan tuulta vastaan, tai jopa päätyä tuulen vietäväksi.
Ilmiön nimi on tuuliviiri.

Tuuli tuo ja tuuli vie.
Tuulen kanssa ei parane pelleillä.
Joskus lennähtää linnun lailla vuorten taa.
Tuulispäänä.

Ei se siitä miksikään muutu

2011-12-24T14:39:00.001+02:00

Neljä variaatiota samasta kuvasta jouluaattona 2011, hieman ennen puoltapäivää.

Ei se siitä miksikään muutu.

Tai muutu ja muutu...

Äkisten väkistelemällä kyllä saa muutoksia tylsäänkin maisemaan.
Ensimmäinen on Paul Césannen, toinen Van Goghin ja kolmas Frank Bensonin näkemys samasta maisemasta.
Mielestäni Van Gogh osaa parhaiten vääristää tylsää todellisuutta.
iPhone ja Auto Painter ja jo tylsäkin terävöityy.

Kaikki tämän päiväiset kuvat (kuvat ja kuvat...) otettu iPhonella ja käsitelty edellä mainitussa iiToosassa ennen siirtämistä tietokoneen kautta tähän blogiin.
Että näin tänään.

Uusvanha kohtaa nykypäivän harmauden

2011-12-17T16:31:00.000+02:00

Mukavan jouluinen maisema Turun linnan liepeiltä tänään aamupäivällä.

Oikea kamera sai tälläkin kertaa lämmitellä povitaskussa kun iiToosa oli niin kätevästi käden jatkeena.

iPhonella kuvatessa tuntuu, että on aivan sama, mihin sohii, kuvista tulee ainakin tunnelmallisia.
Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu DramaticB&W -sovelluksella ja "vanhennettu" vielä lisää Instagrammilla.
Mukavaa kun kamera ja pimiö filmeineen ja papereineen kulkee kätevästi taskussa.

Lopulta oli pakko saada väriä päivän harmauteen ja pullauttaa puhelimesta esiin Hipstamatic.
Linssinä toimi Loftus ja filmin virkaa vei DC.
Helppoa kuin heinänteko.

Synkkä, sateinen, lumeton

2011-12-14T16:26:00.000+02:00

Otsikko kertoo kaiken, mitäpä siihen lisättävää.
Öinen myllysilta; rapaa ja kuraa.
Huraa!

Ensilumi katselee paikkoja

2011-12-10T23:32:00.001+02:00

Hieman pyryilevä ja lumiräntäinen päivä.
Toki vesisade on jo sulattanut kaiken, koska ensilumi ei kauaa maassa pysy, tuskin sitäkään.
Melko synkähköä loskaisuutta silti iPhone lomoilun parissa.

Onnenkantamoisia likipitäen halaamatta

2011-12-06T00:37:00.001+02:00

Turun yössä on mäkiä joiden takia näkijät aikoinaan pakenivat pohjanmaalle ja perustivat siellä uskonlahkoja.

Siitä huolimatta Turkuun saatiin uusi silta vanhan tilalle, koska autojen on pakko päästä joen yli ja ilman siltoja se ei onnistu.

Edellinen kuva on silmin nähden paikallinen, toinen taas "näkemyksellinen".

Uusi silta on muutenkin aika taiteellinen, kun sitä oikeasta kulmasta katsoo.
Tästä mennään sillan alta niin että tukka tärisee.

Auran joutsen, tai mikä lie vesihyyppä vain mököttää itseksensä kaiken tämän keskellä.

Vanhaa rouvaa ei paljoa kiinnosta tämä nykyajan hössötys.

Polkupyörät, nuo Aurajoen alkueläimet

2011-11-26T16:46:00.001+02:00

Aurajoen rannassa on monta jokeen heittämistä odottavaa polkupyörää, joita sitten muut nostelevat sieltä ylös.
Hauskaa ja hyödyllistä.
Tämän pyörän omistaja on varmistanut sen, että jos joku sen tästä irroittaa ja paiskaa jorpakkoon, niin sinne myös jää.
Toisaalta kaupunki on niin kulttuuripääkaupunkia, etteivät parkkipirkot ja muut viranomaiset enää uskalla tehdä mitään väärinpysäköidyille autoille tai epäilevästi käyttäytyville ihmisille, koska kaikki voi olla Yhtä Suurta Performanssia.
Onneksi vuosi päättyy ja kaikki ite-taide voidaan heittää surullisenkuuluisaan Aurajokeen, josta ne joku sitten joskus kalastaa ihmisten ilmoille.

Tuntuu, että Aurajoen varrella polkupyörä on se puuttuva pyörä, vaan mitäpä minä tiedän; taidetta lyhtypylväässä luultavasti.
Saman iltakävelyn aikana näin myös miehen joka kusi Aurajokeen muina henkilöinä, hieno esimerkki käsitteellisestä ite-taiteesta joka puhuttelee alastomuudessaan vesi-elementin dualistista suhdetta arjen harmauteen.
Samaan aikaan Turussa valutetaan 20 000 kuutiota juomavettä jokeen vuorokaudessa, koska siinä on pöpö.
Pientä on yksityisen ihmisen performanssi todelliseen elämään verrattuna.

Iltavuoro teettää pimeyden töitä

2011-11-12T15:01:00.001+02:00

Viikko iltavuorossa on muuten melko mukavaa laatuaikaa jos ei ota huomioon sitä että iltavuorot ovat loppujen lopuksi kotoisin melko pimeästä paikasta, paikasta jonne aurinko ei paista koskaan.
Mitään ei ehdi tehdä, hyvä kun iltakahdeksi ehtii työpaikalle.
Herätyskello vetää viimeisiään ja vapaa-aika on minuuttipeliä.
Ainoa hetki viettää laatuaikaa omassa seurassa on pimeään aikaan kameran kanssa haahuilu pitkin öistä kaupunkia.

Paikallinen pyhättökin sojottaa syyttävä sormi pystyssä kuin mikäkin obeliski yössä hortoilevalle.
Onneksi kohta pääsee taas yövuoroon rentoutumaan.
Iltavuoron Horror Show ja kauhukabinetti ovat pian kuin muisto vain.
Kaikille nyt vain ei päivisin käy, ei niin mikään.

Pienimuotoista kettuilua

2011-11-09T12:14:00.000+02:00

Iltaisin jokirannassa kävellessä voi törmätä paikalliseen eläinkuntaan.
Grillin nurkilla nakkeja metsästävä kettu kohtasi valokuvaajan.

Urbaani metsästys sai jäädä hetkeksi ja elikko päätti tulla poseeraamaan kameralle.

Kaukainen on vain kämmene menneisyydestä

2011-11-01T11:22:00.001+02:00

Mäeltä on hyvä katella kauas.
Turku on sen seittemän kukkulan kaupunki, vähän niinkuin Rooma.
Joku päivä pitää käydä kaikilla mäillä ottamassa kuva.

Entinen kauas näkevä talo, joka nykyään ei enään.
Näe.

Näkemys kohtaa kaupunkia.
Oma keksimä.

Puita ja muuta puisevaa

2011-10-21T11:10:00.000+03:00

Pienetkin puunrääpäleet pitävät vielä lehdistään kiinni.
Pitää kunnioittaa moista yrittämisen intoa.
Luultavasti tämäkin taimi kasvaa vielä joskus suurena puuna kun kaikki talot ympäriltä ovat jo sortuneet.
Sellainen on luonto.
Talot tehdään ihmisiäksi, puut ovat ikuisia.

Aurajoen rannassa taas myytiin niin paljon italialaista juustoa, että taitaa olla vatsa täynnä seuraavat pari viikkoa...
Aluillaan olivat jonninmoiset silakkamarkkinat tai muut härdellit.
Tarjolla oli edellämainittujen italialaisten juustojen lisäksi hollantilaisia ja englantilaisia ruokajuttuja, jonkinmoisia oksennuksen näköisiä viljaperinneruokia jostain huitsin nevadasta, mukeja, joissa oli hauskoja kuvia, omituisia "lampaanvillatuotteita" jotka eivät olleet pässiä nähneetkään (voiko esimerkiksi lampaanvillaineen tumppu olla staattista sähköä rätisevä ja kylmä kuin ryssän helvetti kädelle?), omituisia pikaruokia, honkongissa tehtyjä töppösiä jotka karkailivat muovipusseista ja kaikkea muuta omituista sälää jotka eivät ole käsityöläisiä nähneetkään, paitsi ehkä Kiinassa.
Siinä vaiheessa kun vastaan tuli iänikuinen pölypussikauppiaan teltta, vaihdoin suuntaa takavasemmalle ja vaihdoin maisemaa.
Ehkä ne kalastajat olivat vielä jossain merellä nostamassa verkkojaan ja perkaamassa kalojaan.

Syksyn sävelet

2011-10-20T19:07:00.000+03:00

Turussakin on ollut havaittavissa pientä syksyn värikirjoa.
Lehtikuusi on saanut mukavan syksyisen sävyn.
Yleensä lehdet vain olla möllöttävät puissa, sitten tulee kovempi tuuli ja lehdet ovat maassa.

5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua täällä eivät kasvaneet kuin vesiheinät ja kalansintit.
Pitänee siis olla tyytyväinen tähänkin vähään.

Tämäkin näkymä on jo historiaa ja ahkerat lakaisulakaisukoneenkäyttäjät ovat jo imaisseet nämäkin maassa makaavat lehdet ahnaisiin suihinsa.

Se siitä syksystä.

Sitä sun tätä, sieltä sun täältä

2011-10-15T19:17:00.000+03:00

Viimeisiä aurinkoisia syyspäiviä vietetään, ainakin jos on uskominen kaikkitietäviä iltapäivälehtiä.
Päivään sopii koristeellinen kala.

Entinen observatorio mullin mallin kiekurana.

Vanhaa kunnon ikkunataidetta.
Nyt saa talvi tulla.

Pidemmän ruutukaavan mukaan

2011-10-01T18:06:00.000+03:00

Eilen oli sitten kesän viimeinen syksyisen lämmin päivä. Tänään oli sitten jo viileämpää, eikä aurinko enää paljoa jaksanut lämmitellä. Uusi myllysiltakin vain jökötti paikoillaan.

Autotkin olivat menneet muualle ja jättäneet parkkipaikat ammolleen.

Aurinko kurkisteli ujona nurkan takaa...

Rautateilläkin oli hiljaista, koska kaikki junat olivat sammahtaneet jonnekin.

Liikenteenohjain tai muu jakaja, liikennevalo aseman liepeiltä.

Kaiken kaikkiaan, jos täytyy valita pitemmän tai pidemmän väliltä, kannattaa käyttää muotoa pidempi.

Paremman tekemisen puutostauti

2011-09-10T19:45:00.001+03:00

Joutilaisuus saa aikaan sen, että ensin viritetään soittolaitteet äärimmilleen.
Sitten vain otetaan iPhone kouraan ja kontataan pitkin kirjahyllyä.

Klassikoita.

Tuleva klassikko.

Muuten vain klassikoita.

Voiko sitä enää paremmin viikonloppua viettää.
Ei saatana, jotain muuta on nyt pakko keksiä.
Jos ruuvaisi makro-objektiivin kameraan ja alkaisi kontata sokeritoukkien ja muiden asunnon öttiäisten perässä.
Vaihtelun vuoksi.

Syyyksy etsii muaa...

2011-09-03T17:35:00.000+03:00

Kollaa Kestään sanoja mukaillen, merkit ovat jo ilmassa ja maassa. Syksyn siis.
Toisaalta, kai sen jokainen huomaa viimeistään iltapäivälehtien shokeeravista otsikoita.
SYKSYN LÄMPÖENNÄTYS!!! SYKSYN PAKKASENNÄTYS!!! KUHMOSSA -1!!! MUMMON TUKKA JÄÄTYI LEHMÄN HÄNTÄÄN!!!
Niin tai näin; Echinaforcet on kuitenkin taas kaivettava esiin.

Fiksut tähyävät kuitenkin jo lämpimämmille maille, kuten Kuubaan tai Karibialle.
Ruissalon rantahietikot ovat jo täynnä kaikenmoista lähtijää.
Hulluhan tänne talveksi jää, jos on mahdollisuus paeta.

Viljojakaan ei kohta enää näy. Lumi ne peittää jos joku ei niitä ensin kerää pois.
Silloin syödään ulkomaista ruista, jos peltoon tähkä jää.
Ai niin, ulkomaistahan sitä syödään joka tapauksessa, koska kotimainen myydään ulkomaille, missä siitä sentään maksetaan jotain.

Ei auta, suunta on kohti syksyä.

Ei kun sieneen ja henki pois!

Yksinäinen panda leikkikentällä

2011-08-28T01:55:00.001+03:00

Hyvin kiteytetty se.

Korkeat laivat kisailevat keskenään

2011-08-26T08:15:00.002+03:00

Turussa alkavat tänään laiva-aiheiset bakkanaalit.
Ruuhkan välttämiseksi kävin kuvaamassa pari jo saapunutta alusta.
Tapahtuman alettua paikan päällä kun ei ole sikakaan.

Roska-astioiden ja bajamajojen armeijat odottavat yleisön ahtautumista markkinakojujen väliin.

Mellakka-aidat risteilevät sinne tänne.

Ilmassa on suuren katastrofin tuntua.

Tältä merirosvolaivalta minulta kyseltiin suomen kielen ääntämisestä.
Nyt sujuvat "hyvät päivät" ja "kiitokset" kuin vettä vain hyvän opetuksen ansiosta.

Taustalla lilluu Sedow, maailman suurin lajissaan.
Onhan se mittava, jopa näin kaukaa katseltuna.

Loma loppurykäisee

2011-08-19T19:56:00.001+03:00

Kuusamon lentoasemalla oli aikaa nauttia olut ja Jägermeister ennen lähtöä.

Aina niin mukava myyjä sen puoliväkisin myi.

Matkalla Helsinkiin soi Ott ja kuvan takatuuppari.
Pilvien päällä mennään.

Helsingissä löysin tuopillisen Murphy'siä ja napanderin nimeltä Jägermeister.
Paikallinen kyyppari oli samassa juonessa kuusamolaisen kollegansa kanssa ja ehdotti myyntitilanteessa että "Tuleeko kyytipoikaa?"
Tulihan sitä.
Hintakilpailussa Kuusamon Hello Cafe oli melko tasaväkinen helsinkiläisen Oak Barrelin kanssa.

Lentokoneitakin vilisi aivan silmissä.

Matkalla Turkuun ropellikone ATR 72-500 antoi kaikkensa.
Hieman jäi mietityttämään, että mitenkä ne nuo propellit sen koneen ilmassa pitävät ja eteenpäin vievät.

Turussa olikin sitten mukava heittäytyä vilkkaan torielämän syövereihin.
Muutaman metrin matkalla näkyi enemmän ihmisiä kuin Kuusamossa kuuden viikon aikana.
Ahistava tungos.

Ruohonkorren verran

2011-08-05T01:16:00.001+03:00

"Vedestä nousee kasvi" lauloi eräs Kari Peitsamo vuonna 1978.
Hullu vuosi se.

Kasvit eivät vielä tänä päivänäkään nouse vedestä.
Liian kosteasta mullasta yrittävät tunkea esiin.

Siksi järveä sanotaankin järveksi.
Pellossa heinät kasvavat.

Kukat saavat siivet lepattamaan

2011-07-28T18:21:00.002+03:00

Tässä tuli mieleen katajanmarjat ja että pitäähän sillä katajalla kukkakin olla.
Kukka se on katajankukkakin.

Sudenkorennon lentokuva on hankalampi tapaus.
Sattumalta kuvaan lennähtänyt siipilö vai pitkällisen vaanimisen, ryömimisen ja huolellisen sommittelun häikäisevä lopputulos?
Sanoisin, että kyllä vain.

Pilvet Kitkan yllä

2011-07-27T14:01:00.002+03:00

Myrskyn jälkeen tulee ukkonen...

Näkymät iPhonen vinkkelistä.

Väriä elämään

2011-07-26T21:30:00.000+03:00

Joka paikassa on niin vihreää, että silmiä särkee.
Toisinaan on mukava ottaa värit pois päältä näin syksyä odotellessa.

Luonto, tuo ihmeiden pusikko

2011-07-18T18:08:00.002+03:00

Joka kesäiseen tapaan ovat luonnon pienet viipottajat taas runsaslukuisina kaikkialla ja oikea luonnonystävä pitää huolen siitä, että faunalla riittää ravintoa.
Tämä kärpäsen syöttölaite on antiikkinen, mutta porkkana on tunnetusti suurta herkkua puutarhojemme iloiselle pörisijälle.
Vilkkaasti pörriäiset vierailevatkin haukkaamassa huikopalaa muun touhuamisensa lomassa.

Osa kasveista, kuten tämä tuuttikukka on jo kukkimisensa kukkinut ja valmistautuu jo talven tuloon.

Toiset taas vasta aukovat päitään, eli tupsukkeitaan.

Rallikinttaat

2011-07-14T15:38:00.000+03:00

"Tralli se on mun rattoni", sanoi entinenkin mies kun jalka meni lahosta laudasta läpi että vilahti.
Korjaamiseen tarvitaan uuden laudan lisäksi myös asiaankuuluvat kinttaat.
Muutenkin päivä oli aurinkoinen ja iPhone ajan tasalla.
Että näin tänään.

Sadetta ja kalmoja

2011-07-13T11:33:00.000+03:00

Eilen oli vielä hellettä, painostava ja kostea päivä.
Telkänpoikasetkaan eivät jaksaneet muuta kuin lojua rantavitikossa taju kankaalla.

Tänään onkin jo sitten +7 astetta lämmintä, kova tuuli ja vesisade.
Normi päivä siis ja sisäleikit.

Wanhaa Turkua siwusilmin

2011-07-07T13:32:00.001+03:00

Ensimmäinen kuva on työmatkan varrelta kotiin polkiessani; tai kotimatkalla töistä tullessani, otettu.
Matka ei kuitenkaan ole päämäärää kummoisempi.
Aamuisin kadut ovat pitkiä ja tyhjiä, kuten entinenkin laulaja aikoinaan lauloi.

Kerrostalomme takapihallamme on toki viihtyisä heinikko, eli pusikko.
Toivottavasti taloyhtiömme innokas ruohonsaksija ei eksy tänne, kesäisin alue saa olla häiriintymättä luonnontilassa kaikkien iloksi ja murheeksi.
Melko sammaloitunutta, siksi viihtyisää.

Kulkija törmää joskus terassin aitaan, teerassin käyttö Aidassa on taas Englantilaisen ooperan omapäisyyttä.

Kukat kukkivat kukkien

2011-06-30T19:17:00.001+03:00

Isommanpuoleinen teriö, sanoisin.
Aamulla viiden aikoihin voi törmätä vaikka mihin.

Enpä haluaisi törmätä ampiaiseen, joka tämänkin kukan medet käy pöläyttämässä.

Uusvanha juhannuspäivä

2011-06-25T17:49:00.000+03:00

Tänään tuli raahattua järjestelmäkameraa mukana Ruissalossa, muutama kuvakin tuli otettua.
Taskussa oli myös iPhone. Silläkin tuli räpsittyä.
Kotona sitten vain kännykästä langattomasti kuva MackBookiin, hieman esikatselua ja ei kun blogiin sellaisenaan.
OldPhotoPRO on tässä kuvassa käytetyn appsin nimi ja hintakin on surullisenkuuluisa ilmainen.
On se helppoa. Kuvankäsittelyohjelma jäi suu auki ihmettelemään missä mennään.

Observationi ovat helmoissa

2011-06-23T14:06:00.001+03:00

Toloppa tiellä pittää olla.

Kukkia pittää olla.

Rapakaari pittää olla.
Olevaista se.

Aamu valitsee ajankohtansa

2011-06-01T11:11:00.003+03:00

Yötöitä tekevä ei paljon pääse juhlimaan työvuoron loputtua.
Kovin on tyhjä Turun Yliopistonkatukin aamulla viiden aikoihin.
Ei seuralaisen seuralaista näy.
Yövuoron jälkeen on joskus mukava lähteä kuvaamaan autiota kapunkia juuri ennen auringonnousua.
Aurinko tosin nousee jo niin aikaisin, että se on jo liian myöhäistä. (sic!)

Aamukilossa on kuitenkin mukava kuvata kaupungin omitusia kattorakennelmia.
Ennen katot olivat taideteoksia tai muuten vain omituisia, eivät vain sateensuojia.

Pulut eivät moista pohtineet, paistattelivat vain tyytyväisinä kupu täynnä aamuauringossa kiiltelevän sillan kupeessa.
Joku öinen kulkija oli jättänyt jälkeensä jotain makaronimössöä ja näkyi se tirpoille maistuvan.

Ohimenevät hetket jäävät paikoilleen

2011-05-28T21:04:00.001+03:00

Tänään, surullisenkuuluisalla kauppareissullani vastaan ajeli hienosti entisöity 60-luvun kuplavolkkari.
Sattumalta, aivan muita tarkoitusperiä varten iPhonessani oli auki SlowShutter jutska ties miksi. Ohimenevän hetken sain kuvattua silti.

Ennen muinoin ohimenevät hetket olivat hektisempiä.

Filmikameralla kuvattaessa tarvittiin tarkka etukäteissuunnittelu, valon ja varjon analysointi ennen laukaisua.

Tai kuva siitä, kun allekirjoittanut onnistuu saamaan virveliä heittäessään koukun omaan perseesensä.

Isäukko oli kerrankin oikeassa paikassa väärään aikaan.

Lapissa ruukataan muutenkin sanoa, että "älähän hättäile!"
Tämä viimeinen kuva on Yrjö Kokon kirjasta Neljän tuulen tie iPhonella räpsäisty kuva; ja kuvateksti kiteyttää kaiken:
"Talven jälkeen tulee kevät."
Näihän se on. Hosumalla tulee vain vesipää kakaroita.

Rullausta pellolla

2011-05-21T13:40:00.000+03:00

Päivän väri on sininen.
Turussa pellolle raijjatut rinkulat olivat vaitonaisia.

Täydellä aukolla eteenpäin

2011-05-20T07:21:00.000+03:00

Suomen katsoessa polvihousuissa kumilätkän perässä sääntäilevää nuorisoa oli kaupungilla hiljaista.
Ravintolat, joden seiniä ei oltu tapetoitu televisioilla olivat tyhjillään.
Itse en tajua sitä miksi joku lähtee ravintolaan katsomaan televisiota jos sellainen on kotona.
Itse lähdin iltavuoron jälkeen ulkoiluttamaan kameraa toviksi.

Laivan perästä, eli etuosan vastakohdasta Aurajoen rannalla lilluvasta aluksesta otettu kuva.

Laivan etunokka, eli takapään toisessa päässä oleva suikero joka halkoo aaltoja vastatuuleen mentäessä.
Laivassa oli myös keski- väli- ja alaosa, mutta ne olivat mielenkiinnottomia.

Mennyt varallisuus kaivautuu esiin

2011-05-18T19:14:00.000+03:00

Metsissä alkavat ötökät pikkuhiljaa parveilemaan ja joukkokokoontumaan, joten on korkea aika kaivaa makrokalusto talviteloilta, pyyhkiä pölyt ja ottaa muutama testikuva.
Vanhat rahat ovat siitä kiitollisia kuvattavia, etteivät ne enää pahemmin kipitä pakoon tarkennettaessa.
Ensimmäinen kuva on ruplan setelistä vuodelta 1898, kun moinen lappunen sattui lompakon pohjalta löytymään.

Olihan siellä lompuukissa toki markkojakin.
Ennen olivat kolikot hopeaa kuten tämäkin markka toissavuosisadalta.

Ajan patinan kukertama hopeamarkka viime vuosisadalta.
Tämän vuosituhannen rahat ovatkin sitten bitteinä ties missä cyberavaruudessa.
Niitä onkin vaikeampi kaivaa lompakosta pöydälle valokuvaamista varten.

Kaupassa pittää käyä

2011-05-14T20:15:00.003+03:00

Puhelin on nykyään hieno kapine. Ennen kysyttiin täydellisestä tietotekniikan saavutuksesta että: "Voiko sillä edes soittaa?"
Nykyään ei enään kysellä.
Eihän sitä sen takia ole hankittu että sillä soitetaan.
Muuta sillä tehdään.

Mennään kellarin kautta kauppaan ja otetaan mustavalkokuvia...

Mennään muuten vain kellarin kautta kauppaan, koska se on vaihtelua ja otetaan mustavalkokuvia.

Räpsitään sinne sun tänne ja otetaan mustavalkokuvia.

Ei tässä ole aikaa kälätellä puhelimessa.
Hyvä että ehtii sinne kauppaan.

Varustelu aiheuttaa varustelukierteen

2011-05-08T19:42:00.000+03:00

Tuossa vähän aikaa sitten tuli tilattua uusi kameralaukku vanhan Tamracin tilalle.
Tamrac alkoi olla hieman kulahtanut, ja ei siihen mahtunut kuin runko ja objektiivi.
Hieman suuremman halusin ja ajattelin, että nahkaa sen uuden laukun olla pitää.
Löysinkin juuri sopivan Grafean laukun hetken etsittyäni.

Laukun saatuani alkoi vanha Op/Techin nylonhihna tuntumaan jotenkin sopimattomalta ja rumalta uuden laukun rinnalla, joten siitä sitten vain googlailemaan haulla "best leather camera strap".

Netistä löytyivätkin ensihakemalla Loray:n käsintehdyt kamerahihnat ja ei kun tilaamaan.
Etsy.comin kautta homma toimi kivuttomasti ja sitten vain odottelemaan hihnan valmistumista.
Hienon hihnan sainkin ja hyvällä huolenpidolla hihna vain paranee vanhetessaan.

Hieman meni välinepornoksi tämä postaus, mutta nyt on laukkuun yhteensopiva kamerahihna ja päinvastoin.
Kuvat on otettu Ruissalossa ja rekvisiittaa ei vahingoitettu missään vaiheessa.
Kyllä nyt on lysti roikottaa kameraa kaulassa muina miehinä.
Polkupyörän väri ei kyllä nyt oikein enää sovi laukun väriin....

Törötystä

2011-05-07T19:46:00.000+03:00

Herrasmies sen tietää, että on epäkohteliasta antaa parran tursottaa päin vastaantulijaa.
Ikävästi haivenet myös tarttuvat ovenpieliin ja teltan naruihin kesällä retkeillessä.

Taitelijaukkeli taas ei ole yhtään perussuomalaisuuden perikuvan näköinen.
Kansantanhuja ja tuohivirsuja ihmisille pitää saada.
Ukkelit, niin karvapäät sekä taiteilija löytyivät matkalla lähikauppaan.
Kameraa ei tule aina kannettua mukana, mutta iPhone taskunpohjalla mahdollistaa hetken ikuistamisen.

Sinivalkoinen on värein ymmärrettävissä

2011-05-06T08:07:00.000+03:00

Kaiken kotimaisen ja muun perussuomalaisen haahuilun ja häsläämisen keskellä Ruissalossa kukkivat omassa rauhassa sekä sini- että valkovuokot sulassa sovussa, toisiaan tökkimättä.
Sinivuokko nyt on enemmän sinipunainen, varjossa Zeissin 100mm Makro-Planar kuvasi kukan sinisempänä kuin purppuraisena miltä kukan väri näyttää auringonpaisteessa, mistä tuleekin mieleen että minun täytyykin ruveta käyttämään enemmän puolipisteitä; entinen äidinkielenopettajani tykkäsi niistä.
Taustalla violettina sinivuokko auringossa; etummainen varjon siimeksessä.

Valkovuokko on taas nimensä mukaisesti valkoinen.
Perunankukan näköinen tuo on.
Kukkien maailma on niin ihmeellisen kukkamainen.
Toista se on hyönteisten maailmassa.
Kohta ei enään uskalla metsässä kulkea, jos vaikka hirvennenäsaivartaja tulee roiskimaan päin näköä.
Suomen vaarallisin eläin on kuitenkin edelleenkin puutiainen, joka ei paljoa visertele mennessään.
Muutenkin luonto on vaarallinen. Zoonoosi tappaa pihassa ja puutarhassa, tappajaetanat möyrivät nurkissa ja kuolettavat sienet alkavat nostaa päitään (hattujaan?) metsissä ja muissa pusikoissa.
En mene enään ikinä ulos. Etätöitä kiitos.

Värit säväyttävät pimeässä

2011-04-30T21:45:00.000+03:00

Tänään oli mieleni mustavalkoinen, kaiken A ja O ja yin ja yang.
Kun sekoittaa keskenään kaikki väriympyrän värit saa aikaiseksi valkoista.
Musta taas on väritön, kaiken valon imevä pinta.
Musta ei ole siis oikeastaan väri, se on olotila tai asenne.

Itse kun joskus olen sutannut vahingossa useampia värejä samaan läjään, olen saanut aikaan vain melkoisen sotkun.
Lopputulos oli kaikkea muuta kuin valkoinen.

Läpiä päähän

2011-04-29T21:31:00.000+03:00

Lähikatolisen kirkon (lähi katolisen kirkon? Kuinka monella on lähikaupan lisäksi lähikatolinen kirkko, jonka liepeillä on voinut nähdä edesmenneen paavin hulmuavan ohi melkein kädenmitan päässä matkalla lähikauppaan keskellä päivää ja vielä selvin päin. Siis minä, ei se paavi, matkalla sinne lähikauppaan siis.) vierustalla kasvaa pihlajapuu.

Tänään tuli kuvattua kyseisen lähikatolisen kirkon seinustalla kasvava puu mennen tullen kauppareissulla tuohon surullisenkuuluisaan lähikauppaan, jonka kassaneidolla oli tänään pahan kosketus kaikkeen minkä lähellä oli. Ensin hajosi pullonpalautusautomaatti, sitten häirikkömummo (totta totta!) ja seuraavaksi koko helevetin kauppa meinasi vajota sulaan laavaan, noin kuvainnollisesti.

Tässä vaiheessa eräs nimeltä mainitsematon asiakaskin meinasi hajota tilannekomiikan syövereissä.

iPhonen kuvasatoa, mistä tuleekin mieleen se, että suomen kieliopin mukaan lause alkaa aina isolla kirjaimella joten mitenkä tuota sitten kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan voi tulkita? Itse käyttäisin kiertoteitätä kuten: "Oi! iPhone!" tai "Ai, iPhone?", mutta kovin runolliseksi teksti menisi.

Pitäisiköhän kysyä asiaa sähköpostilla pääkallopaikalta?

Paniikissa pakenevat kielenhuoltajat voivat kyllä silloin tukkia ajoväyliä ja aiheuttaa tulipaloja ja muuta hämminkiä kielitaidottomien kansalaisten keskuudessa.

Katot, nuo avoimet autot

2011-04-23T02:16:00.005+03:00

Lapsena, kun olin pienempi kuin nyt ja isä isä uskoi minulle Minolta SRT 101 kameransa, olin otettu.

Kamerassa oli 24 ruutua TriX:ää. Otin muutaman kuvan harkiten. Tähtäsin, tarkennin ja yritin saada valotuksen kohdilleen.

Filmi ei ollut silloin mikään hetken hurmio.
Lapsuus oli silloin muutakin kuin lapsena oloa ja leikkiä.
Pimiössä tuntikausia sutattua tuli mieleen, onko tässä mitään järkeä.
Olihan siinä.

Villi eläin kuikuilee

2011-04-22T19:01:00.000+03:00

Lounais-Suomessa jossain maaseudummalla kohistaan susilaumasta joka syö ja raiskaa pikkulapsia.
Tarinasta tulee mieleen toinen urbaanilegenda susirumasta naisesta, jonka vierestä aamulla ravintolaillan jälkeen herännyt miespolo joutui järsimään kätensä irti päästäkseen pois ja pakoon herättämättä naista.
Itse törmäsin muutama viikko sitten puun takaa mulkoilevaan karhuun.
Tein kaiken mitä oppaat opettavat: näyttelin kuollutta, paskansin housuun ja kävelin takaperin samalla jupisten matalalla äänellä rauhoittavia sanoja, mikä oli vaikeaa koska näytin housunsa tahrineelta zombielta.
Karhukin katseli aikansa ihmeissään touhuani ja poistui hihittäen takavasemmalle.

Rentopallo

2011-04-21T12:02:00.000+03:00

Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen ennen niin rennon kesäiset lentopallokentät ovat autioutuneet.

Kevät, tuo lämpöennätysten huhtikuu

2011-04-19T09:52:00.002+03:00

Viime lauantaina Turussa oli mitä lempein keli.
Aurinko paistoi ja miehet rassasivat paattejaan.
Kaupunkiin ei ollut paljon tulijoita.
Tiet olivat kuin tyhmän ihmisen päiväkirja.

Kupittaan stadionilla oli toki mukavan lämmintä lumikinosten katveessa.
Kaivinkoneet vain nuokkuivat keskenään kentällä hieman nokka maassa.

Linnuilla on syy ja seuraussuhde

2011-04-17T02:17:00.004+03:00

Linnut, nuo höpötiaiset.

Mukavasti asuvat silti.

Kateutta se.

Piironkinlaatikon pohjalta

2011-04-16T13:17:00.000+03:00

Nämä hektiset ajat aiheuttavat sen, että minkä tänään hankkii, on se huomenna jo vanhentunut.
Olo on kuin viikon vanhalla kermakakulla.
Tämä kuva oli "unohtunut" iPhoneen ja kuten näkyy, pari viikkoa on pitkä aika digikuvan elinkaaressa.
Vintagea siitä tulee, tosin viikon vanhaa piimää en laittaisi blogiin näytille.
Näkymässä Halistenkoski jäidenlähdön aikoihin.

Haitaristi kurtisti kulmiaan

2011-04-08T18:12:00.000+03:00

Nyt loppui soitto, tuumi tämäkin hanuristi paiskattuaan pirunkeuhkot rantakivikkoon niin että palkeet vain lentelivät.

Sillan alla oli muuten rauhaisaa. Ohikulkija vain kopisutteli vastarannalla menojaan.

Tiput syöttävät lokkeja

2011-04-05T18:34:00.000+03:00

Jäällä kävi tänään kuhina, kun lokit tappelivat makupaloista.
Leipä oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kun kaksi nuorta tyttöä paiskoi limppukaupalla apetta jokeen minkä ehtivät.
Aurinkokin lämmitti mukavasti, joten mikäpä se siinä sitten oli ollessa.

Nesteytys on kaiken A ja O

2011-04-05T01:13:00.001+03:00

Huhtikuu, mahlakuu.
Puut pälvivät varovaisesti ja katselevat ympärilleen.
Tästä risusta ei varmaan mahlaa heru, mutta aine on keräämisen arvoista.
Kiva sitä on sitten kesän helteillä nauttia jääkylmänä suoraan pakastimesta otettuna.
Lapsena tuli nuoltua mahlat suoraan koivusta, mikä tänäpäivänä saisi EU:n kaikestahuolestujien ja muiden elämästään vieraantuneiden virkamiesten tekemään raivokkaasti epähygieenisyyden nimissä lakeja ja asetuksia koivujen ja muiden vapaana elävien olioiden ja öttiäisten maistelusta ja haistelusta kiinnostuneiden lapsien suojelemiseksi, koska kaikki mikä on hauskaa on kuolemanvaarallista.
Vastoinkäymisistä huolimatta jäljelle jää vain kaikkien kysymysten äiti:
Vihokko vastalla vai vastokko vihalla?

Kevät, tuo jokavuotinen pettymys

2011-04-03T23:05:00.000+03:00

Iltalehti kirkuu kaula pitkänä, että "kevät alkaa nyt!"

Lämpötilat nousevat jopa plussan puolelle koko maassa!!

Lämpöennätyksiä rikotaan taas oikein urakalla!

Viikko sitten kauhisteltiin ennätyskylmiä -10 asteen pakkasia.

Joku voisi välillä katsoa kalenteria tai ikkunasta ulos.

Tai molempia.

Ja tutkia päänsä.

Keväisen kuumaa Ruissalon rantavitikkoa.

Jäätelöauto vain puuttuu.

Johan moiselle touhulle nauravat tikapuutkin.

Ruoste ei aina raiskaa eillistä

2011-03-28T21:22:00.001+03:00

Taide, tuo hyljeksitty värien roiskiminen kankaalle josta saa rahaa kuoleman jälkeen.
Nih.

Mustaa valkoisella

2011-03-13T12:31:00.000+02:00

Turun surullisenkuuluisa tuomiokirkko.

Sana tuomio tuo jo itsessään mieleen asioita kuten "Mitä helvettiä?"

Miksi uskonto on aina jotain syyttävän sormen sojotusta?

Omituista se.

Onneksi teissä on myös risteyksiä ja muita sivujuonteita.

Loskaa ja tiiliseinää

2011-03-12T17:37:00.000+02:00

Turussa pyöräteiden ja muiden väylien kunnossapito on ollut viime aikoina retuperällä.

Ilmeisesti aura-autoilijat istuvat varikoillaan ns. sormi perseessä odotellen että lumet ja jää sulavat itsestään

Sorsia moinen meno ei haittaa. Ne ovat saaneet jo oman ankkalammikon pulikoitavakseen joen rannalta.

Joutsen jäässä

2011-03-10T18:17:00.000+02:00

Joutsenella oli jotain nokkapokkaa ja reviiririitaa Kurjen kanssa tuossa eräänä päivänä.

Eipä tuo Joutsene olisikaan tuosta mihinkään liikahtanut, sen verran oli jäähän persuuksistaan jämähtänyt hän.

Pienemmät kipot olisivat olleet hätää kärsimässä, mutta Joutsene loikoili tyynenä sijallaan laivan maha viileyden syleilyssä.

Kaikki paitsi vertailu on turhaa

2011-02-19T18:24:00.004+02:00

Tänään tuli avattua harvinainen, mutta parina viime vuonna yleistynyt aurajokikävely, kiitos ilmastonmuutoksen, joka pukkaa tänne eteläiseen Suomeenkin talvisia kelejä.

Canonin s90 ja iPhone mukananani sain jopa otettua pari kuvaa mitä nyt tarkeni käsiä vanttuista ulos ottaa.

Canonin näkemyksellisyyttä.

Taiteellisesti puhelimessa muokattu kuva, Hipstamaticilla otettu, tai ei tätä ole muokattu. Nappia painamalla muokkaamatta paras.

Epätavallinen puhelimessa muokkaamaton kuva.

Instagram, joten resoluutio on pienempi.

Kylmä oli ilima.

Paikallisen Juhamiedon suksenjäljillä...

Liukkaus on elämäntapa

2011-02-04T09:51:00.001+02:00

Aamulla töistä polkupyöräillessäni tuli mieleen, että kerrankin pääsi polkemaan liukkaille...
Nooh... Joka tapauksessa töihin illalla lähtiessä tuli niin vappuinen olo. Aste pari lämmintä, vetinen keli ja sitten alkoi satamaan terveyssiteen kokoisia räntäleitä.
Aivan kuin Kemin vappu, paitsi siellä oli lunta enemmän, pitemmät vappumarssit ja perämeren pohjukan puhuri hieman jäätävämpi kuin lempeä turkulainen merellinen henkäys.
Aamulla kaikki olikin sitten mukavasti umpijäässä.
Polkiessani töistä kävelevän työkaverini ohi, huudahdin: "Täällä mitään liukasta ole!"
Kaveri oli hiljaa, joten tokaisin siinä sitten leikkisästi ohitustilanteessa loppukevennykseksi että "Sitä kävellään niin kieli keskellä suuta että..."
Jo kuului varovainen ynähdys mikä hukkui kiihdyttävän Tunturi-polkupyöräni rouhean etenemisen aiheutttamaan äänimaailmaan.
Kuvassa tuntemattomaksi jäänyt nainen yrittää pysyä pystyssä lähikauppani välitttömässä läheisyydessä.
iPhone kuva ja maanmainio Tiffen Dfx v2 suodin on puhunut.

Lutusta lumetusta

2011-01-28T12:04:00.000+02:00

Katunäkymä Luostarinmäen käsityöläismuseosta.

Talvella pääsee lumipenkkojen päältä hyvin kuvailemaan eri kuvakulmioista.

Seinäke ja lunta katolla. Valkoisen eri sävyt sävyyntyvät Zeissin 100mm f/2 Makro Planarilla ilman sen kummempia säätöjä.
Käsittelemättömän hyvää.

Kaivinkodinkoneenkuljettajankatua käyn...

2011-01-14T19:15:00.000+02:00

Otsikko viittaa erääseen Matokuuri -nimiseen yhtyeeseen jossa soitin vuosia sitten asuessani vielä Kemissä.
Nimi tulee Fernet Brancasta, jonka alkonumero oli, kuten kaikki muistavat 234.
Kuvassa taas on tappajasepeliä.
Moni talvisin polkupyöräilevä kanssaihminen on tutustunut tähän ihmeaineeseen joka materialisoituu aamuksi kaikkialle jalkakäytäville ja pyöräteille. Kukaan ei tiedä kuka sitä kylvää yön tunteina.
Eräänä aamuna töistä tullessani kuitenkin törmäsin Tappajasepeliautoon. Kylmän rauhallisesti hymyilevä kuski ryöpytti peräpäästään aikaisemmin niin hyvän ja tasaisen pakkaslumen päälle kilokaupalla pikkukiviä aurattuaan tietenkin samalla ensin pyörätien käsittämättömille urille, joiden seassa ei pysyisi humalainen sikakaan pystyssä polkupyöränsä kanssa.
Mukava niitä sepelinkikkareita on sitten kaivella polkupyörien gummeista ennen kuin voi laittaa hyvinpalvelleen renkaan kumikeräykseen.
On se omituista.
Mitähän Tappajasepeliautonkuljettaja tekee kesäisin?
Kenties hän ottaa aurinkoa jossain kaukaisella hiekkarannalla jäinen drinkki kädessään haaveillen tulevista talvista.

Taiteen hurmaa ilman apurahan kilinää

2011-01-05T20:21:00.000+02:00

Kultturipääkaupunkivuoden tiimoilta on mukava huomata, että paikalliset ITE -taiteilijat ovat jo täydessä vauhdissa tusseineen ja suihkepulloineen.
Ahkerille taiteilijoille kelpaa mikä tahansa pinta, missä maali pysyy.
Mukavaa se.
Silmän ilo on aina se paras ilo.

Lumipiilosta

2011-01-01T20:29:00.000+02:00

Lumen alta paljastuu keväisin kaikenlaista.

Toivottavasti tämä hörökorva on lempeä herätessään.

Luku on sinänsä

2010-12-31T11:01:00.001+02:00

Huomasin tässä, että isäni on yli puolen vuoden aikana julkaissut vähintään yhden kuvan päivässä blogissaan.
Itse en ole saanut aikaan paljoakaan.
Siksi minun on parempi katsoa kuin katua.
Siispä tässä Ursininkatua.

Oloni on kuin lumeenhautautunut Jopo.
Aina ei vain löydä voimaa ylösnousemiseen.

Puhelin korvaavana elementtinä

2010-11-27T13:11:00.000+02:00

Käveleskelylenkin pikaotoksia iPhonella ja Instagram -sovelluksella.
Eipä tässä viitsi enää kaivaa edes kameraa esille, kun homma toimii puhelimellakin.
Itse asiassa takin avaaminen ja pokkarin kaivaminen povitaskusta ei viimassa houkutellut.
Laiska mikä laiska.

Tyhjyys ammottaa terasseilla

2010-11-13T09:04:00.002+02:00

Ei paljon huvita istua sateella terassilla olutta särpimässä, ei.

Sisällä on lämpimämpi, mikä onkin melkein suomenkielen kauneimpia sanoja.
Kiva tuossa olisi kuitenkin istua nautiskellen kuumaa teetä pikkupakkasessa muina kaupunkilaisina, katsellen samalla aurajoessa killuvia sorsia ja muita härpäkkeitä lämpimään vilttiin kietoutuneena.

Synkkyys kellistää olon

2010-10-30T23:56:00.001+03:00

Tänään oli mahdollisimman synkkä ja syksyinen päivä. Harmausaste oli aika lähellä keskiharmaata.
Onneksi Turkuun on saatu laivanraato, joka edustaa kuulemma kaikkea turkulaisuutta mutterinvalamisen ihanuudesta aina merenkäynnin surullisenkuuluisaan ties mihin suuruuteen.

Ruma se ainakin on. Itärannalla naapuritalon alakerroksen asukkaat, joille asunto myytiin sikakallilla Aurajokinäköalalla ovat ainakin innoissaan.

Mukava siinä latkia lattea aamutuimaan parvekkeella, kun muutaman metrin päässä on keltainen seinäke.
Siitäs saivat.
Rantamaisema on monien pettymysten summa.
Olisihan siihen voinut tulla Finnjet.

Maalikylässä töhritään seiniä

2010-10-23T18:20:00.022+03:00

Suurin osa seiniintöhrijöistä on lahjattomia suttaajia.
Joskus löytyy helmiä.
Ei se sudin koko, vaan miten sitä käytetään.

"nauru on epäsäännöllistä hengitystä"

2010-10-22T11:37:00.002+03:00

Otsikko viittaa Kari Aronpuron "Aperitiff - avoin kaupunki" -teokseen ja surullisenkuuluisan Tauno Salmen tuntikirjaan. Ainoa runokirja jonka olen muuten lukenut, jos mukaan ei lasketa Homerosta eikä muita lasten lallatuksia.

Siltikään en ole kallella kypärin, vaikka runojen lukeminen onkin homojen hommaa.

Homeroksen Ilias ja Odysseia ovat Otto Mannisen suomennoksina varsin virkistävää aivovoimistelua.

Jotkut pitävät Pentti Saarikosken versiota Odysseiasta nykyaikaisemmalta.

Minusta klassikoiden ei pidä "svengata".

Klassikot ovat klassikoita.

Kohta joku puupää kääntää Volter Kilven nykysuomelle ja ymmärrettävään muotoon vaikka Kilven kieli on hienointa kielen kääntelyä poskipäissä mitä maa kantaa.

Siksi minulla on yksi kappale Kilven Alastalon salista mökillä taskupainoksena, jos suurempi hätä iskee.

Saarikosken suomentama James Joycen Odysseus on kuitenkin kirja joka tulee luettua aina uudestaan ja uudestaan.

Jokakesäiseen tapaan lukaisen mökillä myös edellä mainitun Alastalon salissa -vihkosen sadepäivien ratoksi.

Runoja en Kari Aronpuron lukuunottamatta ymmärrä.

Robert Musilmainen mies vailla ominaisuuksia on enemmän minua.

Ohuet kirjat ovat kuin sanojen lepatus tuulessa.

Sivuja pittää olla.

Nainen kuin takiainen

2010-10-16T19:40:00.001+03:00

Takiainen, tuo peltojemme suurisuu.
Kukallaan hurmaa, muttaa piikeillään sukua jatkaa.
Tyypillinen nainen.

Sävyt syvenevät, karavaanit haukkuvia koiria

2010-10-15T07:53:00.000+03:00

Tuli hommattua kokeiluversio HDR -softasta.
Ylempi kuva on suoraan kamerasta.
Alempi suoraan helvetistä:

Vielä on 13 päivää aikaa päättää rupeanko tekemään kuvia, joita on kiva esitellä ihastuksesta henkeään haukkoville kanssakuvaajille vai jatkanko ei-niin-muodikasta normaalisävyelämää.
Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että alempi kuva on muokattu ohjelman jonkun esiasetuksen kanssa ilman aivoja.
*klik*
Kohtuullisen mukava leikkikalu, tarvinneeko moista kuitenkaan koskaan, se on eri asia.
Leluja pittää silti olla.

Ruska, tuo jokasyksyinen tuska

2010-10-08T18:26:00.000+03:00

Ruskainen retkeni jatkui Aurajoen rantaa pitkin ja poikin.

Tuomiolan kirkko on nähnyt ruskan jos toisenkin, silti se siinä jököttää muina dildoina haudanvakavana vaieten kuin muuri.

Lehdet kohtaavat vetisen lopun roikuttuaan ensin löysässä hirressä koko kesän.

Kalanruoaksi joutuvat.

Puistattava näkymä Aurajoen rannalta.

Puut huutavat äänettöminä hitaan kuoleman kourissa.

Kuolonkorina ei tavoita ihmiskorvaa.

Kasvissyönti on eettisesti epäilyttävää, kuollut sika on sentään kuollut liha.

Porkkanoillakin on tunteet.

Ruskan puute on uskon asia

2010-10-02T19:27:00.000+03:00

Tänään päätin isäukon kuvien innoittamana lähteä ruskaretkelle Turkuun etsimään syksyn räiskäleitä ja muita vuodenajan värejä luonnosta.

Ennen varsinaista luonto-osuutta eksyin Vanhan suurtorin väri-iloitteluuun.

Värillä on väliä

Luontokappale oli myös innoissaan värikirjon punaisuudesta.

Kupit nurin, sanoisin.

Eikä tässä vielä kaikki.

Matka jatkui vielä yläjuoksulle, mutta siitä lisää joku toinen päivä.

Pysykää pystys!

Lukoissa on makueroja.

2010-09-24T17:15:00.000+03:00

Möksöttää kuin entinenkin postimestari.
Mummolasta se on.
Mummot ovat menneet, mutta mummola on mummola.
Lukotkin ovat entisestä Länsi-Saksasta.
Lukko on kukko.

Kukerrus kuuluu kaukaa metsästä

2010-09-18T06:48:00.000+03:00

Turussa ei ole ruskaa.
Lehdet jököttävät puissa vihreinä, kunnes lumi peittää ne tai syysmyrsky heilauttaa ne vuorten taa.
Jotkut etelän puut punastuvat syksyisin, mutta aika hailakkaa on väri-ilottelu täällä periferiassa verrattuna pohjoisen luontoon.
Mutta on täällä onneksi homeisia teollisuushalleja jotka kukertavat joskus kaikissa ruskan väreissä.

Ruoste on ruskan nimi.

Menestys tekee Matistakin tepposet

2010-09-17T08:22:00.003+03:00

Kastematojen sukupuolielämäkin on mielenkiintoisempaa kuin Turun polvihousujen menestys jääkiekossa.

Mukavaa on kuitenkin nähdä, että Varvintorille rakennetaan kovaa vauhtia Tepsille uutta ympärivuotista jäätilaa.

Rahassa 100 000 euroa on pieni hinta tulevalle kulttuuripääkaupungille näinä vaikeina aikoina sirkushuveihin verrattuna, kun samaan aikaan kaupungissa lopetetaan kirjastoja ja muita kulttuuritiloja, että saataisiin "poika" kotiin ainakin kerran vuosikymmenessä.

Onhan tuo kyllä kieltämättä hauska maatumaton muoviläpyskä ja vielä keskellä tyhjää tilaa kuin mikäkin tilataideteos.

Saa nähdä milloin Pepe González käy illan hämärissä lyömässä jättimäisen hokkarin keskelle platformia töihin rientävän kansan ihmeteltäväksi .

Päivä jäljittelee todellisuutta

2010-09-11T19:01:00.001+03:00

11/9 hermostuttaa. Siksi Nato toi varmaan laivastonsa aurajokeen suojelemaan paikallista WTC -rakennusta.
Aamu oli harmaa kuin harmaakortti. Kaikki laivat olivat yhtä harmaita. Miksi sotalaivoja ei voisi maalata piristävämmillä väreillä, kuten musta tai vaaleanpunainen?
Toisaalta laivat olivat valkoisen puutteessa mainioita väritasapainon säätämiseen.

Ja illalla on vielä tanssit tiedossa.
Sakasalainen sota-alus kyllä yritti jo aamulla pilata kaikkien päivän huudattamalla Queenia ja muuta niskatukkaheviä niin että turun linna tärisi. Village Peoplen "In The Navy" sai minut viimeistään vakuuttuneeksi siitä, etten koskaan liity saksalaiseen laivastoon, koska siellä soitetaan niin paskaa musiikkia.
Elvis Costellon "Shipbuilding" olisi ollut hienompaa kuunneltavaa.
Zum Teufel!!

Aavistus on puolet varaslädöstä

2010-09-10T13:12:00.000+03:00

Elämä on ihmeellistä.
Noin 45 vuotta sitä saa olla kuin sika pellossa, ilman mitään rasitteita.
Sitten iskee ikänäkö.
Loppuelämä meneekin sitten niiden saatanan lukulasien etsimisessä.

Alkaminen kohtaa lopussa päättymisen

2010-09-04T21:33:00.000+03:00

Tuli tässä mieleen viime kesästä Kuusamossa, että mitä kuvia sitä tuli otettua.
Otetaan nyt vaikka esimerkiksi ensimmäinen ja viimeinen kuva koko reissulta. Jos ensimmäinen kuva kuvaa (anteeksi tautofonia) sitä mitä on kaivannut eniten ennen lomaa, niin viimeinen otettu kuva kuvaa (sic!) sitä mitä jää kaipaamaan.
Ensimmäinen kuva oli järvestä kotirannasta katsottuna.

Viimeinen kuva oli marjoista.
Mitä se nyt sitten tarkoittaneekaan.
Että näin on marjat, tänään.

Tiede hetekoittaa sielua

2010-09-03T12:41:00.002+03:00

Keskiviikkoisessa (1.9) Lapin Kansassa Mauno A. Virtanen käsitteli kolumnissaan metsän kätköistä löytyvien hetekoiden sielunelämän syvimpiä tunteita.
Koillismaalaisen autiotuvan liepeiltä löytyy muitakin sanattomia jäänteitä menneestä elämästä.
Selällään olevan hetekan vieressä ruostuvat tynnyrit ja muut kilkuttimet, seuranaan muovipullo.
Kolmensadan vuoden päästä paikalle eksynyt, menneisyyttä penkova arkeologi löytää paikalta muovipullon ja tekee tieteellisen johtopäätöksen.
Johtopäätöksestä tulee totuus, vaikka kukaan ei muista enää maatunutta hetekaa eikä sen hylännyttä ihmistä.
Arkeologia onkin mielestäni mutu-tiedettä. Siinä hinkataan ja hierotaan vanhoja luita ja kiviä, keksitään epämääräisten jälkien perusteella mitä on ehkä tapahtunut vaikka se mikä on oikeasti ollut, on kadonnut jo aikoja sitten.
Kuten ne surullisenkuuluisat hetekat.

Kokeilu on kaiken pahan alku

2010-08-28T16:09:00.002+03:00

Tänään ajattelin käydä varaamassa polkupyörälle huollon pidemmän kaavan mukaan samalla ulkoiluttaen kameraa hiukan, tai sitten olin ulkoiluttamassa kameraa ja poikkesin varaamaan ajan lyhyemmän kaavan mukaan.
Ajattelin että voisin kävellä kotiin, jos joutuisin jättämään pyörän heti huoltoon mutta lokakuun ensimmäinen päiväkin kyllä käy, saanpa sitten pyörän äärimmilleen viritettynä tulevan talven nietoksiin ja koitoksiin.
Odotellessa voi vaikka leikkiä uudella Aperture 3:n HDR -presetillä.

Ovathan nämä kyllä hieman lievästi sanottuna epäluonnollisia ja ylidramaattisia, kuten suurin osa HDR -kuvista tuppaa olemaan.
Mukavasti kuitenkin säväyttävät aamuista harmautta, mistä tulee mieleen se eräskin kuva kun kerran lähetin johonkin valokuvayhteisöön. Ensimmäinen kommentti oli, että kuvassa voisi olla vahvemmat sävyt, kirkkaammat värit, paksummat pohkeet... ja vaikka mitä.
Kieltämättä kuva näytti harmaalta hiirulaiselta ylisävytettyjen HDR -kuvien seurassa ja olin vielä tasoittanut sävyjä ja poistanut liian jyrkkiä kontrasteja saadakseni kuvaan saman tunnelman miltä kohde kuvaustilanteessa näytti.
Voi minua.

Yök, työ miestä mahaan lyö

2010-08-28T00:05:00.000+03:00

Kesäloman jälkeisen hivuttavan työviikon päätyttyä hän hiplaa hetken jalustaa, kiinnittää siihen kameran ja ottaa kuvan Landolasta.
Yli 15 vuoden yötyön jälkeen viikko iltavuorossa saa rauhallisemmankin sielun kooman alkulähteille.
Näin se sitten menee perjantai-ilta kuvainnollisestikin tyynen rauhallisesti, kotona kuvia räpsiessä.
Toivottavasti aamu on viisaampi kuin ilta.

Sää ja mää sekoittuvat toisiinsa

2010-08-20T19:49:00.001+03:00

Selviydyttyäni Kuusamon ja Turun välisten lentojen hermoja repivästä turbulenssista, tuli mieleen kuinka ne puut malttavat seisoa paikallaan kun ohi juoksee koko ajan tunnista tuntiin, vuodesta vuoteen vesi.
Vesi se ei sahaa edestakaisin. Suunta on selvä.
Täältä tullaan ja tuonne mennään.
Moni on yrittänyt kääntää virran suuntaa, mutta lopputulos on ollut aina katastrofi.
Joki sen tietää; tässä sitä mennään eikä muuta voida.

Luonnotonta menoa

2010-08-19T15:59:00.005+03:00

Luontokuvauksessa huolellinen ennakkosuunnittelu on kaiken a ja o.

Päästäkseen lähelle villiä flooraa ja faunaa luontokuvaaja käy rakentamassa piilokojun edellisenä kesänä alueelle jossa villiä elämää esiintyy. Kuvauspaikalle hiipiminen vaanija-asennossa jakinpaskaan ja joutilaisuuteen kietoutuneena saattaa kestää päiviä, jopa viikkoja. Vihdoin, perille päästyään luontokuvaaja asentaa huolellisesti vinsentin virtsalla kyllästetyt laitteensa valmiiksi ja käy makuulle odottamaan villiä faunaa.

Asialleen omistautunut luontokuvaajaa voi maata liikkumatta viikkoja, jopa kuukausia piilossaan.

Vihdoin, jos onni on myötä, kameran ulottuville saapuu jokin villi elukka.

...tai sitten voi vain istahtaa pihalle ja odottaa että fauna tulee luokse. Joskus luonto hyökkää silmille, kuten tässä tapauksessa.

EF 300 1:4 L IS USM:n lähin tarkennusetäisyys on 1,5 metriä.

Luonto näytti taas voimansa ja pisti kuvaajan perääntymään.

(Kuva: Esko Alamaunu)

Poro, tuo ravinteikas liha saappaanvarressa

2010-08-13T23:06:00.000+03:00

Viime päivinä on saanut kompastella poroihin joka paikassa. Meni sitten metsään, järvelle, pihalle tai paskalle niin aina jostain pölähtää poroparvi paikalle.
Täällä sataa poroja.
Polut ja muut reitittimet kuten veneet ja polkupyörät ovat täynnä poroja.
Pahempia ovat kuin Helsingin kauppatorin lokit, jotka sentään tajuavat pysyä siellä kauppatorilla häiritsemässä lappilaisia emigrantteja ja muita turisteja.
Kaiken maailman basilliskot ja muut sisiliskot ovat olleet hätää kärsimässä, kuin siat konsanaan.
Tämä jatsarinvarsi ja kotikrokotiili pitää pesää mökin portaikon syövereissä.
Mikäpä siinä ollessa ja päivää paistellessa jos ei joutuisi koko ajan poseeraamaan valokuvaajille.
Aina ei voi voittaa.

Tippa, veneilyn sivutuote

2010-08-11T22:09:00.000+03:00

Pisara on litran alku.
Tarkasti on sade taas kuorruttanut metsiemme pienet lehdykät.
Tänään vetistelläänkin oikein snorkkelit ojossa.
Hienoa, että kesä on taas raiteillaan, Suomeen kuulumattomat helteet ovat ohi ja
taas saa nauttia vesisateesta ja koleasta kesäsäästä riemurinnoin.
Näin sen pitää olla.

Paska juttu, mutta tulipahan tehtyä

2010-08-10T21:51:00.000+03:00

Törmäsin tänään ilmielävään poronpaskaan, jos sanonta sallitaan.

Siinä se möllötti keskellä polkua muina jätöksinä.

Koiranomistajien lisäksi poronomistajat pitäisi saada vastuuseen lemmikkiensä tekosista.

Porot hortoilevat pitkin metsiä ja paskovat minne sattuu.

Jumalatonta menoa se.

Mistä tuleekin mieleen eräskin uuttera yrittäjä takavuosilta, olisikohan ollut Rovaniemeltä.

Tulevaisuuden toivo keksi pakata poronpaskaa tulitikkurasioihin ja varusti ne etiketillä jossa luki: "Echte Lapplandische Rentier Scheiße"

Ja kauppa kävi. Turistit ihastuivat ikihyviksi eksoottiseen poronpaskaan ja kantoivat sitä selkä vääränä kotimaahansa.

Monessa saksalaisperheessä onkin kirjahyllyssä kunniapaikalla vitriinissä rasiallinen sitä itseään.

Hulluja nuo saksalaiset.

Seuraus tulee ennen syystä, että

2010-08-09T01:27:00.001+03:00

Elokuun tunnistaa siitä, että linnut tiputtelevat höytyviään myrskyisään rantavitikkoon.
Kovat tuulet pöllyttävät sirrit ja muut lennokkaat teille tietämättömille.
Pesueet hajoavat ja jälkeläiset lentävät vuorten taa.
Kesän lopun alun puolivälin huumassa täytyy muistaa kuitenkin että eihän tässä ole vielä kaikki.
Mikään ei lopu koska ilman loppua ei ole alkua.
-Hämmentävää, sanoi Mustapartainen mieskin aikoinaan, se.

Pläkkikaupungin poika

2010-08-05T01:54:00.001+03:00

Turussa on kaupunginosa nimeltä Pläkkikaupunki.
Olen aina kuvitellut sen olevan meren rannalla oleva tahrattomasta pellistä tehtyjen talojen rykelmä joka heijastaa auringonvaloa kuin kuningas Arthurin sotisopa konsanaan.
Aikomuksista huolimatta en ole koskaan käynyt Pläkkikaupungissa vaikka olenkin asunut Turussa jo 80 -luvun puolivälistä.
Annan pläkkikaupungin kilon olla vain mielikuvitukseni tuote.
Pläkkipelti ei kuitenkaan olisi mitään ilman kauhaa.
Pläkkiämpärillä ämpäröit, mutta kauhalla lapat.
Loput.

Kolosta löytyy sieni

2010-07-30T21:10:00.000+03:00

Joskus on mentävä maata edemmäs päästäkseen veteen.
Tänään piti mennä maata syvemmäs päästäkseen sieneen.
-Oi sienet, nuo metsiemme urheat vipeltäjät, sanoi entinenkin puunhakkaaja.
Tarkkana saa olla loppuun asti.

Ekologinen retusointi tekee puhdasta jälkeä

2010-07-28T21:02:00.000+03:00

Jo muinaiset Roomalaiset retusoivat kuviaan ja digiaikana kuvien muokkaus on muuttunut entistä helpommaksi. Vain hiiren klikkaus ja epäilyttävät sukulaiset eivät enää häiriköi perhekuvissa.
Toisinaan kuvan otettuaan huomaa, että kuvassa on elementtejä joita siihen ei halua.
Tämän kuvan otettuani huomasin, että siinä on tupakka-aski keskellä perkeleen kohdetta.
Ei kun retusoimaan.
Kumisaapaiden varret riittivät juuri ja juuri kun liukastelin joen poikki poistamaan häiritsevää partikkelia kuva-alalta.
Toimenpiteen jälkeen katsoin parhaimmaksi palata kuvauspaikalle sillan kautta pitääkseni kameran ja itseni kuivana.

Ekologisesti retusoitu kuva josta on poistettu roska.
Eläimiäkin kuvatessa on tärkeää että otukka pysähtyy poseeraamaan näkyville eikä esimerkiksi puun taakse, ettei ekologisen retusoijan tarvitse kaataa koko puuta saadakseen kuvaa kohteesta.
Tästä kuvasta olisi ollut hyvä poistaa myös isompi kivi etualalta, mutta rautakanki ei tullut mukaan.
Kaadetaanhan metsiäkin maiseman vuoksi.

Idylli potkii genitaalit ruvelle

2010-07-22T01:06:00.000+03:00

Lämmin kesäilta tyynen järven rannalla; jostain kuuluu kuikan haikea huuto ja joutsenten röhkinä.
Sieraimiin lennähtää savun tuoksu: Kas sielläpä ylioppilaan vanhemmat lämmittävät saunaa ja näkyy ylioppilas itse ajelehtivan veneessään järvellä, onkea toimettomana vedessä uittaen.
Mikä on ollessa. Ilma on tyyni, virekään ei järvenpintaa kuvioi.
Kaunis kesäilta parhaimmillaan.
Sikakaan siellä ei kyllä ole.
Lehtien kuvissa eivät sääsket inise ja paarmat pörise.
Kuolemaa halveksien juoksin pikiöljyyn kietoutuneena ottamassa tämänkin kuvan.
Odotin, että verenimijät hyökkäsivät iholleni pois kuva-alalta ennen kuin painoin laukaisinta ja taas oli syntynyt idyllinen kuva Suomen suvesta, järven rannalta.
Pisimmät 10 sekuntia ikinä.
Vapauttavan 1/1000 sekunnin jälkeen seurasi nopea vetäytyminen sisätiloihin ja sitten olikin aika raapia sääskenraadot pois korvista ja silmistä.
Tulee mieleen sekin entinen hanuristi, joka kesäisin harjoitteli skaaloja istuen alasti kusiaismättäässä.
Kipakat polkat oppi kuulemma soittamaan.

Pottumainen juttu

2010-07-21T14:45:00.003+03:00

Muupotunkukka on vaatimaton luikero.

Mikä lie ruokaperuna ja pottumuusiaines.

Puikulankukka on värikkäämpi.

Maku on myös aivan jotain muuta.

Tästä ei enää perunankukka parane.

Perunanistuttajan oikaisupyynnön jälkeen totean ja lisään että "Vuan suottaap tuo olla toisinnii päin, tai suottaa olla olemattakki."
Sisäinen botanistini ei ole joidenkin kukkien kohdalla täysin ajan tasalla, joten vastuu luetun ymmärtämisestä siirtyy savolaisittain lukijalle.

Suo siellä, vetelät housuissa

2010-07-20T17:00:00.000+03:00

Lähisuolla ei näkynyt kuin olennainen.
Naapurin niittyaidan jäänteet törröttivät hillamättäiden lomassa ja yksinäinen kalakukko moukui lähimetsässä.
Kuka pelastaisi kalakukot, nuo suomaiden urheat läpsyttelijät.

Lai lai Leica

2010-07-14T17:54:00.007+03:00

Leica 5cm f2,8 objektiivi vuodelta 1958 on sorminäppärä lähikuvauslinssi yhdessä Canonin Macro Bellowsin kanssa.

Tarkan tihrustamisen jälkeen kohde on saatu sopivan etäisyyden ulottuville.

Ja ei muuta kun kuvaamaan.

Lopputulos palkitsee vaivan.

Elämä on säätämistä.

Siispä pääsemme silmiä hivelevään lopputulokseen:

Ei aivan turhaa säätämistä tämäkään.

Surisee ja pörisee eri kivasti

2010-07-13T14:21:00.000+03:00

Ilma on taas pullollaan kaikenlaisia pörisijöitä ja muita öttiäisiä ja jokakesäiseen tapaan kaikki purevat, pistävät tai ovat muuten lentämässä suuhun ja korviin koko ajan.
Tämä kärpänen nyhjötti kuitenkin muina surisijoina ruusun kukassa häiritsemättä ympäristöään sen enempää.
Hieno piirre nuoressa ötökässä.