Saturday, November 29, 2008

Lentävät ilman kanssa

Linnut ne vain lentävät ja polskivat vanavedessä. Tämäkin telkkä tai mikä lie varaani yritti hämätä minua viime kesänä. Ensin komensi poikueensa piiloon ja sitten alkoi kiinnittämään huomiotani itseensä.
Vikkelä pirulainen, mutta muutaman kuvan sain.
Yrittänyttä ei laiteta.

Friday, November 28, 2008

Kaikki muuttuu, pikku hiljaa pakenee

Pekka Pohjola kuoli 27.11., eli eilen jos sanaleikki sallitaan.
Saamelaiset uskovat, että ihmisen sielu siirtyy poroon kuoleman jälkeen.
Voi olla hapatusta tai humpuukiakin, mutta jos Pekka Pohjola olisi poroksi tullut kuolemansa jälkeen, näin hän saapastelisi kohti tuonelan lauttaa.
Itse ajattelen, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, mutta lepää rauhassa, Pekka Pohjola.

Friday, November 21, 2008

Tänään kotona

Tänään nautitaan hyvää viskiä ja juovutaan musiikista.

Tai vastoin päin.
Mustavalkoinen kuva, koska huomasin kuuntelevani myös värillisiä muusikoita, joten tämä on poliittisesti korrekti teko.
Että näin.

Saturday, November 15, 2008

Kaiken maaillman härpäkkeitä

video

Viime kesänä tuli möyrittyä pitkin maita ja seiniä Canon G5:n kanssa. Kameraan kun törkkäsi Raynoxin MSN-505 micromacrolinssikkeen, niin jo kelpasi itseoppineen elokuvantekijän dokumentoida taiteellisella otteella öttiäisten elämää puussa ja ilmassa.
Ujous on filmitähdelle turmiollista, niin tämäkin sittiäinen päätti loppujen lopuksi lennähtää ärtyneesti murahdellen vuorten taa.
Dokumentaarisuus, kameran käsivaraefekti ja aihe ovat silkkaa Film noiria, tai itseasiassa kuvaus tuo mieleen ranskalaisen uuden aallon mestariteokset, aiheen käsittelyn intohimo yhdistettynä surulliseen kehyskertomukseen nostaa ikäänkuin koko aiheen elämää suuremmaksi.
Ja elämää suuremmat aiheethan ovat aika spektaakkeleita, kuten Ben Hur.
Äänen kolinat johtuvat siitä, että kamera oli tuettuna seinään käsien vapinan takia, mutta se, että ympärillä tirskuttavien kottaraisten ja muiden sirkuttajien kommentit kuuluvat näin hyvin, oli yllätys.
Kilon kriitikot.

Friday, November 07, 2008

Kaupunki paneutuu maahan

Katsellessani tätä kuvaa Turun keskustasta huomasin että melkein jokainen talo on vinossa johonkin suuntaan. Kokeilin suoristaa kuvaa joka ilmansuuntaan, mutta silti talot olivat kuin halot liiterissä, tai Jörö-Jukan hampaat kuutamolla.
Kännissä on nämäkin talot tehty, tai sitten vatupassista on ollut patterit lopussa.
Kaupungissa on paalutettu taloja vähän joka puolella, koska joku rakensi koko hökötyksen mudalle ja nyt rakennukset uppoavat kuin Titanic konsanaan lälliin ja liejuun.
No eihän se käy. Onneksi itse asun kuulomatkan päässää torilta jokinäköalalla (jos jaksan vaivautua kurottamaan tarpeeksi kauas ikkunasta) varustetussa talossa, jonka joku onneksi aikoinaan rakensi kivelle.
Näyttää siis siltä, että koko Turku, paitsi minä on vajoamassa suohon tai meren mutaan.
Kiva se.

Saturday, November 01, 2008

Hermo lepää taivasalla

Sattuneesta syystä lähdin tänään laskemaan verenpainettani korkeanpaikan leirille ja vartiovuorella könytessäni silmiin sattuikin koppero, joka pääsi kuvaan pakenevan oravan sijaan. Orava on toki kuvassa kasvikunnan siimeksessä, mutta vikkelänä öttiäisenä ehti pakenemaan vuorten taa kaivaessani kameraa esille.
Tässä silti yksi osoitus nykynuorison kirjoitustaidottomuudesta.
Paperikin on keksitty, jos haluaa tussilla sutata.